Muistutus motoristin vääristä ennakkokäsityksistä

[Hobes]

https://tekniikanmaailma.fi/motoristi-k ... 106cc8-500

Oli varsin hyvä kirjoitus yleisesti vallalla olevaa käsitystä vastaan. MP:n jarruttamiseen tuntuu liittyvän edelleen aika paljon virheellistä ajattelumallia, etenkin jos esson baarin juttuja on uskominen. MP-itseasiassa häviää nykyautoille suunnilleen kaikessa muussa kuin kiihdytyksissä. Kun tuohon laitetaan vielä päälle, että monelle pyöräkuskille vastaohjaus on edelleen tuttu pelkästään käsitteen tasolla, niin pääsääntöisesti kokematonkin nykykotilokuski pesee motoristin ajoneuvon hallinnassa 6-0.

ABSit tietysti tasoittavat tilannetta jonkin verran, mutta usein kokenutkaan kuski ei uskalla survaista molempia jarruja pohjaan, vaan jarruttelu aloitetaan ABSittomasta pyörästä opitulla kevyellä jarrutuksella.

Nyt kun ajokelit on parhaimillaan, niin haastanpa jokaisen käymään syrjäisellä isolla parkkipaikalla treenaamassa jarruttamista vaikka 80km/h nopeudesta. Uskallan väittää, että etenkin ABSittomien pyörien omistajat saavat veistettyä jarrutusmatkasta vähintään neljänneksen jo muutamalla treenikerralla, jos tuota ei ole aiemmin treenattu. Ja kun tuo on hanskattu, niin sitten treenaamaan samaa hiekka-alustalla.

Sitten kun olo tuntuu ylivertaiselta, ottaa kaverin mukaan tekemään samat temput autolla. Viimeistään silloin alkaa turvavälit maistumaan myös tieliikenteessä

[meikä]

Hyvä lähtökohta on että kun mennään jarrulle, mennään täysillä. Siitä on helppo löysätä.

Noin keskimäärin liikenteessä ajessa pyörällä kyllä pysähdytään huomattavasti autoa nopeammin, yksinkertaisesti siksi että sillä on kiva jarruttaa ja kiihdyttää. Jos autolla vetäisi täysjarrutuksen edes kerran päivässä, saisi kamppeita kerätä ties mistä. Pyörällä se sen sijaan on ihan hauskaa tulla perä ilmassa vaikka joka risteykseen. Hätäjarrutehostin autoissa on erinomainen varuste, mutta silti pyörällä saisi kyllä auton peräänsä joka päivä jos ei peileihin katselisi ja vaikka suojatiellä pysähtyisikin vähän reippaammin. Supermoto pysähtyy taajamanopeuksissa suunnilleen sen keulan jouston matkalla ja vaikka auto pysähtyisikin paremmin, se ei auta jos kuski ei jarruta.

[Hobes]

Hyvä lähtökohta on että kun mennään jarrulle, mennään täysillä. Siitä on helppo löysätä.

Noin keskimäärin liikenteessä ajessa pyörällä kyllä pysähdytään huomattavasti autoa nopeammin, yksinkertaisesti siksi että sillä on kiva jarruttaa ja kiihdyttää. Jos autolla vetäisi täysjarrutuksen edes kerran päivässä, saisi kamppeita kerätä ties mistä. Pyörällä se sen sijaan on ihan hauskaa tulla perä ilmassa vaikka joka risteykseen. Hätäjarrutehostin autoissa on erinomainen varuste, mutta silti pyörällä saisi kyllä auton peräänsä joka päivä jos ei peileihin katselisi ja vaikka suojatiellä pysähtyisikin vähän reippaammin. Supermoto pysähtyy taajamanopeuksissa suunnilleen sen keulan jouston matkalla ja vaikka auto pysähtyisikin paremmin, se ei auta jos kuski ei jarruta.

Tuossa kyse on ehkä kuitenkin enemmän siitä, kuinka ennakoitavaa toisen tienkäyttäjän toiminta oikeasti on. Olen pyörällä nupannut itsekin liikennevaloissa, koska edellä ajava auto päätti iskeä liinat kiinni keskellä risteystä. Pyörä pysähtyi kyllä kun seinään mutta jalat eivät irronneet tapeilta tarpeeksi sukkelaan. Lopputuloksena hupaisa kaatuminen nollavauhdeista jalat vielä tapeilla. Jos autokuskit vetäisivät odottamattomia kovia jarrutuksia risteyksiin, niin kyllä niitä mopokuskeja alkaisi löytymään edellä ajavien autojen takapenkkimatkustajina aika nopeasti, autojen välisistä peräänajoista puhumattakaan.

Pyörällä saa tosiaan tehtyä "mukavasti" paljon kovempia jarruja kuin autolla, mutta paljon myös autoa ajavana voin todeta, että monesti reaktioaika on se ratkaiseva tekijä. Itsekin olen edessä olevaa autoa töytäissyt, kun ei vaan jakeluun mennyt miksi edellä ajava autoilija ei tyhjään risteykseen ajanut. Ymmärsin tilanteen liian myöhään, josta syystä mikään tekninen ratkaisu ei tuolta töytäisyltä olisi minua voinut pelastaa. Suurin osa meistä ajaa suunnitellen ajoaan useamman sekunnin eteenpäin. Kun muodostettu käsite ennakoidun tilanteen kulusta sitten yhtäkkiä muuttuu, uuden tilanteen sisäistämiseen kuluva aika on monin kertainen verrattuna siihen mitä itseasiassa jarrutukseen kuluu. Uskoisin, että tilanne on varsin tuttu aika monelle kuljettajalle, eikä varsinaisesti liity millään tavalla käytössä olevaan ajoneuvoon. Nykyään jätän kotilolla liikkuessani ylimääräistä väliä moottoripyöriin. En siksi, että olisin kuvitelmassa, että moottoripyörät pysähtyvät nopeammin, vaan siksi että moottoripyöräilijän käytös liikenteessä on usein vaikeampaa ennakoida kuin auton. Valitettavasti.

Mutta jos palataan takaisin ajotekniikkaan. Etusen pidon menetys on monelle pyöräkuskille sen verran pelottava asia, että sitä jarrukahvaa käsitellään monesti aika hellävaroin. Takajarru unohtuu usein myös täysin äkillisissä tilanteissa. Tiedän kun puhun kokemuksesta Pointti kuitenkin on, että se nykykotilo pysähtyy taajamavauhdeissakin nopeammin kuin mopo, myös kokemattoman autokuskin käsissä. Liikenteenlukutaito on sitten eri asia, jolla on tietysti suuri merkitys onnettomuuksien välttämisessä. Vanha viisaus pätee tässäkin: Fiksu kuski pyrkii aktiivisesti välttämään tilanteita joista ainoastaan taitava kuski selviää.

Sitten kun vauhti kasvaa yli taajamaopeuksien, niin osat vaihtuvat yhtäkkiä päälaelleen. Lisäksi on aivan eri asia tehdä mopolla maksimijarrut, kun sitä suunnittelee. Kun tilanne tulee yllättäen vastaan on yleensä ohjaamossa niin paljon muutakin tekemistä, että kokeneellakin kuljettajalla meinaa keskittyminen herpaantua. Youtube on täynnä videoita näistä tapauksista. Yleisin tilannehan on, että jarrutuksen alussa ei oteta löysiä pois, vaan jarrua annetaan nopeuteen nähden liikaa ja etunen lähtee alta. Jälkikäteen on helppoa analysoida, että kuski teki typerän virheen jarruissa, mutta jollei oikea jarrutustekniikka ole täysin vaistonvarainen operaatio, niin helposti sen pyörän saa nupattua vaikka alla olisi kuinka monta kilometriä. ABSit tietenkin auttavat tässäkin. Päästään taas siihen tosiasiaan, että heikoin lenkki jarrutuksessa on ihminen. Tuo asia ei muutu mihinkään, vaikka edessä olisikin brembon kaksimäntäiset racingsatulat kelluvilla tuplalevyillä. Itseasiasiassa noilla on huomattavasti helpompaa kaataa pyörä kovassa vauhdissa kuin tehottomammilla jarruilla...

[skuikka]

Ei tuo pelkkää essonbaaria tuo hidastumisjuttu ole.
Jarrujen osalta olen samaa mieltä. Ilmanvastus vaan sotkee kommunikaatiota. Pystypyörän ja henkilöauton ilmanvastusvoima on suurinpiirtein sama mutta pyörän massa kuskeineen jotain viidesosa. Eli kun lyön rullan kiinni satasessa, hidastuvuus on jotain 1,2m/s^2, 1500kg autolla viideosa. Jarruvalo ei syty mutta vauhti hiljenee niin nopeasti että takana tulevan auton on pakko jarruttaa.
Moottorijarru jätettu pois, se kärjistää joissain peleissä tilannetta entisestään.

[Hobes]

Ilmastuksella on toki oma lusikkansa sopassa, mutta tuolla maantieliikenteessä, jossa tuolla alkaa oikeasti olemaan merkitystä on usein turvavälit muutenkin sitä luokkaa, että tilanteeseen ehtii reagoida pölhömpikin autoilija. Itse olen yleensä ottanut tavaksi lepuuttaa sormia jarrukahvalla tai polkimella aina kun tarkoitus on hidastaa vähänkään enemmän. Tuo antaa hyvän signaalin takana olevalle siitä mitä on aikomusta tehdä, niin aika vähän itselläni perskärpäset yleensä vaivaavat. Noh pakolliset Audi- ja Volvo-kuskit siellä tietysti pörrää, mutta noille ei voi yhtään mitään muutenkaan

[timo]

Lähäretähän siitä, notta jarru on yliarvostettu turhake. Ainakin hyppyrin jälkeen kun kun linja haukkasi sivuun. Silloin(kin) pitää osata väistää.
Jarruta siinä sitten

[Piese]

Lähäretähän siitä, notta jarru on yliarvostettu turhake. Ainakin hyppyrin jälkeen kun kun linja haukkasi sivuun. Silloin(kin) pitää osata väistää.
Jarruta siinä sitten

Tässä ei voi olla kuin samaa mieltä, väistäminen ja sen harjoittelu niin että lähtee suoraan selkäruodosta on tärkeämpi kuin jarrutus tai sen teho tai puute. Aikoinaan ameriikkalaisvalmiste pysähty silloin ku sitä sattu huvittaan lähinnä vitsi oli sen jarrut se vapaa rako tai pienin paha mihin osuu tarvii olla koko ajan mielessä ja katottuna.

[Hobes]

Lähäretähän siitä, notta jarru on yliarvostettu turhake. Ainakin hyppyrin jälkeen kun kun linja haukkasi sivuun. Silloin(kin) pitää osata väistää.
Jarruta siinä sitten

Tässä ei voi olla kuin samaa mieltä, väistäminen ja sen harjoittelu niin että lähtee suoraan selkäruodosta on tärkeämpi kuin jarrutus tai sen teho tai puute. Aikoinaan ameriikkalaisvalmiste pysähty silloin ku sitä sattu huvittaan lähinnä vitsi oli sen jarrut se vapaa rako tai pienin paha mihin osuu tarvii olla koko ajan mielessä ja katottuna.

Ääni toki tällekin. Jostain muistelisin lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin notta moottoripyöräilijän elonjäämisprosenttia ulosajoissa parantaa kova vauhti. Homma perustui siihen, että kun tangon yli lentää 80km/h vauhdissa niin koko kroppa on kireä kuin viulunkieli kun ilmalento päättyy. Paree on ilmeisesti olla rentona, joka tasottaa iskukohtaa laajemmalle alueelle kropassa. Kun vauhti on tarpeeksi kova, niin vaistot eivät ehdi häiritsemään tuon rennon ilmalennon aikana, joten ajaja tömähtää tantereeseen kuin märkä rätti konsanaan...

[jaket]

jarrulle, mennään täysillä. Siitä on helppo löysätä.

no ei ole, suurimmalta osalta puuttuu ne refleksit, koska kuka sitä harjoittelee, että päästä jarru kun menee lukkoon. Lisäksi monet pyörät vaativat keulan pienen painumisen ennenkuin pystyvät ottamaan maksimijarrutehon vastaan. Se mikä on liikaa alussa on sekunnin päästä liian vähän. se vaan on totuus.

itse suosittelen harjoittelemaan etusen lukitsemista, koska vain siten voi olla mitään käsitystä miltä se tuntuu. eikä se pyörä siihen kaadu kun katsot tasaisen alustan ilman sivukallistusta ja ajat pystyssä. ( ja odotat sen lukittumista ja olet valmis päästämään, tämä siksi, että aina jarruttaessa pitäisi mielipide olla se, että odottaa lukittumista, mutta ei juurikaan varo sitä vaan lisää vaan jarrua )


Oma veikkaus on, että Suomessa kuolonkolareista johtuu suurempi osa siitä, että kaadutaan jarruttaessa kuin siitä, että jarrutus jää vajaaksi.

jos joudut jarruttelemaan voimakkaasti liikenteessä niin se on osoitus jo siitä, että taktiikkasi ja valintasi liikenteessä ovat vääriä.


tämän takia suosittelen nykyään kaikille ABS jarruja jotka ostavat uusina motoristeina pyöriä. Sen takia, että olen ajanut kevari mukaanlukien 90 vuodesta about ja ei omakaan jarrutustaitoni ole mikään valentino, vaikka sitä joka vuosi harjoittelen tietoisesti kentillä. En aja vanhoilla renkailla, en touring eturenkailla jne, jarrut aina huollettuna, eikä mikään näistäkään ole mikään autuaaksi tekevä, mutta ne jokainen on pikku edge jonka haluan omalle puolelleni jos tulisi tarvetta.

Ja jos vain budjetti pitää, niin ne KTM kaarre abs:t. niissä on vähintään 10 vuoden jarrutuskokemus edge jonka saa rahalla vaikka kokemusta ei olekkaan.

[timo]

Niin kauan kuin tuolla sivun yläreunassa on maininta kurapyörästä ja kurapyöräilijöistä, haluaisin ainakin minä painottaa näissä jutuissa kurapyöräilyn ominaispiirteitä.
Mielestäni näissä hommissa ei liikkumiseen tarvittavaa ojotaitoa voi "ostaa".
Vaikka budjetti sallisikin, kaikki ajonhallintaan liittyvä ja sotkeutuvä keinoäly ei ole pelkästään hyväksi.
Jos jättää opettelun sikseen ja antaa vaikkapa kaarre-absin hoitaa homman, ei koskaan saa tietää miltä oikeasti tuntuu mennä lintassa liukkaaseen mutkaan samalla jarruttaen niin kovaa kuin juuri siinä tilanteessa voi. Välillähän mutkassakin pitää lyödä täysillä kapuloita rattaisiin, väistellä kiviä ja peuroja ja kesämökkiläisten virittämiä puomeja.
Jarru on vain laite jolla ohjataan koko ajan molemmin pyörin luistossa olevaa ofroudmopoa ja toki sen avulla voi myös pysähtyä.
Vai olenko aivan pihalla?

[Piese]

Absit säilyttää asfalttipyörän kumeja paremmin pyöreinä kuin ilman abseja, ainakin oman kokemuksen mukaan, sinne missä olis suotavaa ohjata myös jarrulla ei turhia apuhärpäkkeitä kuten abs, luistonesto tai muutakaan vakautusapua tarvi.

Ei saa sotkea wingijuttuja ja enskajuttuja keskenään

[Hobes]

Niin kauan kuin tuolla sivun yläreunassa on maininta kurapyörästä ja kurapyöräilijöistä, haluaisin ainakin minä painottaa näissä jutuissa kurapyöräilyn ominaispiirteitä.
Mielestäni näissä hommissa ei liikkumiseen tarvittavaa ojotaitoa voi "ostaa".
Vaikka budjetti sallisikin, kaikki ajonhallintaan liittyvä ja sotkeutuvä keinoäly ei ole pelkästään hyväksi.
Jos jättää opettelun sikseen ja antaa vaikkapa kaarre-absin hoitaa homman, ei koskaan saa tietää miltä oikeasti tuntuu mennä lintassa liukkaaseen mutkaan samalla jarruttaen niin kovaa kuin juuri siinä tilanteessa voi. Välillähän mutkassakin pitää lyödä täysillä kapuloita rattaisiin, väistellä kiviä ja peuroja ja kesämökkiläisten virittämiä puomeja.
Jarru on vain laite jolla ohjataan koko ajan molemmin pyörin luistossa olevaa ofroudmopoa ja toki sen avulla voi myös pysähtyä.
Vai olenko aivan pihalla?

Et suinkaan. Tosin etenkin isommilla makamopoilla matkaa taittava porukka harvemmin ikinä päätyy tuohon tilanteeseen. Lähtökohtainen ajatus siitä, että ABSien kytkeminen pois päältä pehmeällä alustalla tekee kaikista auomaattisesti parempia ja turvallisempia kuskeja on luonnollisestikin täysin absurdi. Se määrä taitoa mikä esimerkiksi vaaditaan ison gessun ajamiseksi lintassa, liukkaassa kaarteessa hirviä väistellen on jotain mitä matkaorientoitunut adventurepyöräilijä ei välttämättä saavuta koskaan harrastusuransa aikana. Tai edes akiivisesti yritä saavuttaa.

Tässä myös ehkä hieman törmää kahden eri tavalla harrastavan ihmisen mielipiteet. Omalla kohdalla ajot on ehkä luokkaa 40/60 ja siitä 60%:sta oikeasti hankalaa alustaa ehkä 5%. Sitäkin tulee vastaan lähinnä silloin, kun eksyy kapeammalle tielle kun on ollut oikeasti tarkoitus. Uskoisin, etten suinkaan ole ainut foorumilla kirjoitteleva, joka tällaisella profiililla ajelee.

Vaikka oma adventurepyörä (F650GS Dakar) on ollut ajossa jo yli kuusi vuotta ja sitä ennen ajoin katupyörällä yli kymmenen, huomaan edelleen että omat offroad-ajotaitoini ovat varsin puutteelliset. Ihan niinkin yksinkertainen asia kuin painolla ohjaaminen on alkanut aueta vasta tänä vuonna. 10v assuilun aikana matelijanaivoihin on niin vahvasti syöpynyt vaisto vasta-ohjauksesta, että en yksinkertaisesti osaa ohjata pyörää painopistettä muuttamalla. Nyt sitä sitten haparoiden opetellaan, mutta kyllä tässä vielä hetki menee, ennen kuin tuosta touhusta millään tavalla luontevaa tulee. Tilannehan on tietysti monelle mopoilijalle täysin absurdi, koska monelle painonsiirrolla tapahtuva pyörän kääntäminen tule suoraan selkärangasta. Itse vaan opettelin alussa aktiivisesti tekemään kaiken ohjaamisen sarvia vääntelemällä. Se asia, joka tekee minusta kohtuullisen taitavan kuskin asfaltilla onkin sitten huonolla alustalla yhtäkkiä heikkous.

Tälläkin foorumilla pyörii monen tasoista ajajaa, joiden lähtökohdat harrastukselle ovat kovin erilaiset. Osalle enskapolku on henki ja elämä ja tuolle porukalle omien rajojen löytäminen ja ajotaidon jatkuva kehittyminen on harrastuksen suola. Toinen äärilaita ovat taas matkamotoristit, joiden kikiksit tulevat syrjäisten hiekkateiden koluamisesta, uusien paikkojen näkemisestä ja siitä fiiliksestä mitä noiden yhdistelmä tarjoaa. Osalle tuosta äärilaidasta edes se hiekkatie ei ole itseisarvo vaan ainoastaan asia, jolla käyttöön saa taas tuhansia kilometrejä uutta tietä ajettavakseen. Itse esimerkiksi kuulun vahvasti tähän ryhmään. Ensisijainen motivaatio touhuun on, etten halua olla tilanteessa jossa joudun kääntymään takaisin, koska vastaantuleva tie/ura on sellainen etten sinne pyörällä uskalla lähteä. Enduropolun ajelu sellaisenaan ei itseäni kiinnosta pätkääkään.

Jälkimmäinen porukka harvemmin lähtee haastamaan itseään siihen pisteeseen, mistä ensimmäinen porukka lähtee liikkeelle. Enduropolkuun kallellaan olevat napsivat ABSit pois jo harrastuksen alkuvaiheessa, kun kurvista halutaan päästä läpi mahdollisimman nopeasti. Matkamotoristit isoine pyörineen eivät kuitenkaan välttämättä koskaan saavuta sitä taitotasoa, jossa ABSien poiskytkemisestä olisi ajajalle mitään hyötyä. Päin vastoin, usein tällaiselle kuskille huonostikin toimiva ABS on parempi ja turvallisempi valinta kuin ei ABSeja ollenkaan. Itse esimerkiksi uskon, että omat taidot olisivat jopa kehittyneet nopeammin ABSillisen pyörän kanssa. Ainakin monelta housupyykiltä niiden kanssa olisi vältytty.

Toki treenaan aktiivisesti myös ajamisen tekniikkaa, mutta tuo tapahtuu pääsääntöisesti ajamisen lomassa. Pakolliset jokakeväiset ruosteenpoistot parkkipaikoilla ja hiekkateillä ovat lähinnä se pakollinen paha, ei suinkaan itse tarkoitus. Jos tämä harrastus olisi minulle ajotekniikan hiomista jäisi pyörä aika nopeasi talliin pölyyntymään. Siitä huolimatta yritän kuitenkin pitää yllä jossain määrin säädyllistä ajotaitoa, vaikka sen kehittäminen ei se itse tarkoitus olekaan. Siitä huolimatta on mielestäni erittäin tärkeää ymmärtää omat, mutta myös ajoneuvon rajat. Tuon takia tuo teknarin artikkeli niin kovasti itseäni puhuttelikin.

[jaket]

mullahan on nyt sellainen kummallisuus kuin R1200GS jossa ei ole abseja. takapyörässä niitä ei nyt kaipaakaan, mutta etupäässä GS:n niiaamaton jarrutus vaatii vähän opiskelua/harjoittelua. Renkaan kyllä saa hyvin ihan pidon rajalle, niin että se jo pitää ääntä pidon rajalla jarrutuksessa, mutta kun lukkiutuu, niin se ei 'loikkaa' ylös kuten normikeula.

joka tapauksessa alkuperäinen artikkeli ja muutkin havainnot osoittavat, että turvaväliä kannattaa aina ottaa jos sitä tarjotaan, se on ilmaista ja kiität jokaisesta metristä kun jotain tapahtuu edessä.

[meikä]

jarrulle, mennään täysillä. Siitä on helppo löysätä.

no ei ole, suurimmalta osalta puuttuu ne refleksit, koska kuka sitä harjoittelee, että päästä jarru kun menee lukkoon. Lisäksi monet pyörät vaativat keulan pienen painumisen ennenkuin pystyvät ottamaan maksimijarrutehon vastaan. Se mikä on liikaa alussa on sekunnin päästä liian vähän. se vaan on totuus.

itse suosittelen harjoittelemaan etusen lukitsemista, koska vain siten voi olla mitään käsitystä miltä se tuntuu. eikä se pyörä siihen kaadu kun katsot tasaisen alustan ilman sivukallistusta ja ajat pystyssä. ( ja odotat sen lukittumista ja olet valmis päästämään, tämä siksi, että aina jarruttaessa pitäisi mielipide olla se, että odottaa lukittumista, mutta ei juurikaan varo sitä vaan lisää vaan jarrua )

Joo sen etusen saa lukkoon asfaltilla ihan millä tahansa pitkäjoustoisella ihan leikkimismielessäkin ilman että tapahtuu juuri mitään hidastuvuutta, jos huvituttaa. Siksi se tasainen, mutta reipas puristaminen on tarpeen ja pieni takajarrun sipaus myös. Uskon että sen saa kyllä kuka tahansa selkärankaan harjoittelulla. Keulan asetukset vaikuttavat valtavasti siihen, miten pyörä käyttäytyy tollaisessa ja itse vedin joskus hyvin kovasta vauhdista pannut tuon takia kun pumppujen käytös olikin ihan jotain muuta kuin mihin oli tottunut.

[Koheltaja]

2015 kevään jälkeen olen alkanut aika ajoin tekemään jarrutus ja väistöharjoituksia isolla tiellä kun autoja ei näy edessä tai takana. Eteen kääntynyt taksi säväytti sillon sen verran että parempi välillä muistuttaa itseään miten pyörä käyttäytyy milloinkin, varsinkin jarrutuksissa ja väistöissä.

Orgin puolella pysähtyvyyttä oli joskus testattua ja todettiin että vain kokenut ja pyöränsä tunteva kuski sai pyöän pysähtymään lyhyemmällä matkalla kun Hiace pysähtyi. Tämäkin oli ennakoitu tilanne, mites sitten kun tulee yllärinä? Siinä on mopo valmiiksi hiasen kontissa vietäväksi paalaamooon...