Paperikartta vaikko navigaattori?

[Torsti]

Molemmat ok. Paperikartassa on huomattavan paljon etuja, varsinkin kun osaa suunnistaa. Ilman tuota taitoa se saattaa tuntua turhan jännältä.

[Raimo]

Ajaisin mieluusti luomumenetelmällä, eli paperikartalla. Mutta ikänäkö haittaa kartan lukemista, ja ei jaksa pysähtyä kaivamaan lukulaseja kartan lukemista varten, kun muuten ajaminen sujuu ilman laseja. Navigaattorissa voi käyttää zoomaustoimintoa, niin saa teksti riittävän ISOKSI

[JJ]

Edellä on lähinnä verrattu karttaa ja navia/tietokonetta reitintekovälineenä, mutta karttahan on paljon muutakin (vrt. aloittajan postaus "Aloin oikein funtsaamaan tuon paperikartan merkitystä digimaailmassa") Jos katsotaan vaikka summittaista otosta karttalehdeltä, niin siellähän on tuhottomasti sellaista tietoa, jota ei näy navista tai Googlemapsista. Ja reittiä ja kohteita suunnitellessa niitä tulee ainakin itse hyödynnettyä ja opiskeltua muuten vain huvin vuoksi maantiedettä yms. kartasta löytyvää.



Itsellä on laatikollinen karttoja eikä ne ole ainakaan vähentyneet, vaikka navikin on tullut mukaan. Tykkään pitää karttaa tankkilaukun taskussa yleensä reiteillä ja vähintään tauoilla tulee seurattua vähän ympäristöäkin missä mennään, vaikka määränpää olisikin navissa. Toisaalta harvemmin on ehdoton pakko päästä ajamaan juuri jotain tiettyä reittiä, joten pienet poikkeamatkaan ei yleensä haittaa. Isoissa kaupungeissa ei pysty aina ajaessa karttaa lukemaan (ennen ikänäköäkään), joten siellä navi on poikaa, paitsi että esim. tietyöt kriittisessä paikassa voi kyllä sekoittaa pahasti.

Mulla on aika monta Marco Polon karttaa, paremmuus johonkin on varmaan makuasia, mutta omaa silmää ne miellyttävät (tuo kuvakin on sellaisesta).

[timo]

Skeptiseen asenteeseeni vaikuttaa ehkä eniten vuonna -80 alkanut työharjoittelu sähköalalla. Se jatkuu yhä.
En ole koko aikana nähnyt yhtään viatonta sähkölaitetta

Olet kuitenkin pystynyt jatkamaan töitä alalla huolimatta noin vakavasta näköhaitasta?

Juu, hyvin. Ja näköä on
Nämä vuodet tekniikan alalla toivat mukanaan myös nöyryyttä. Mottoni: "jos se toimii sähköllä, älä luota siihen"
Vaikka olis kuinka tekniikkauskovainen ja karttariippuvainen, kannattaa silti opetella kuljeskelemaan myös ilman.
Joskus tekee hyvää herätellä eloon niitä suuntimavälineitä mitkä meille on annettu geeneissä.

[timo]

Tähän vielä wanha paperikarttavinkki:
Hyvät kartat kannattaa kyllästää.
Eli purkkiin puurokauhallinen kirkasta rakennussilikonia ja tärpättiä. Siitä ohuehko liemi. Kököt liukenee hitaasti, muutaman tunnin.
Sitten kartta lattialle ja kumilastalla lientä levittämään. Huomenna pitäis olla aika kuiva ja hajuton.
Kyllästetty paperi sitkistyy ja kestää hyvin taivuttelua tietysti vettä. Kuvakin on terävämpi.

[Torsti]

Elektroniikan suojalakka toimii myös tuossa suojaamisessa.


Sent from my iPhone using Tapatalk

[CapoSakke]

Minä olen pärjännyt niin perinteisellä keinoilla, kun uudella tekniikalla

Parasta on kuitenkin Adventure hommissa ottaa mukaan hyvä kaveri, joka on jo kiertänyt...

tai pari...


Näillä pärjää, jos toinen ei osaa polkua, niin koitettaan kulttuurilla
Aina on jonnekkin löydetty, oliko se paikka johon oli tarkoitus mennä on sitten eriasia...
Tämähän on vain kurapyörä seikkailua

[Creature]

Jaapa jaa, riippuupi niin paljonlaisesti matkan mitastakin. Ainakin pysähtelyt paperikarttaa tihrustelemaan haukkaa pitemmillä retkillä aikaa helposti paljonkin. Näin on kuitenkin matkaa tehty kautta aikain ihan menestyksellä. Mutta kyllä navi vaan on hieno kunhan toimii. Molempi parempi. Siinähän se on ratkaisu ja viimeinen sana - ennen seuraavaa.

[peeär]

Kartoista?

Viime kesä hurahdin ihan täysillä täbbäriin tankkilaukussa varusteena maastokartat. Näyttää paikkaa ja suuntaa, voi zoomata ja antaa jumalattomasti infomaatiota. Hienoa lähteä eksymään!

Paperiset on enään kotona reittisuunnittelua varten.

[jamba]

Eihän karttaa voita mikään iltanuotiolla, kun funtsii, mihin seuraavana päivänä kurvailis. Löytää merkillisiä paikannimiä ym.
Mutta nyt kun muutama vuosi on navigaattorikin ollut, niin en siitä luopuisi. Näkee nopeuden ja kuljetun matkan sijainnin lisäksi tarkasti. Ei tartte arpoa kumpi mettäautotie menee sinne, minne oli suunnitellu menevänsä. No näkyyhän se tietty kartastakin.
Tietty miinuksena on, että navigaattorikin vie vähän sähköä. Toistaiseksi laturin teho on vielä riittäny lataamaan kännykän ja navin, en tiiä sitten kun alan ripustelemaan lisävaloja ja kahvalämppäriä tai lämpöliiviä. No niitä funtsin sitten. Mutta molempi hyvä, mun mielestä!

[timo]

Niin, ei digiloikka ole kaikesta hyväksi havaitusta luopumista.

[Tommitomminen]

Noh, minkä kartan ottaisit nykyään avuksi kairaa kiertämään?

Lähetetty minun ELE-L29 laitteesta Tapatalkilla

[Hobes]

Noh, minkä kartan ottaisit nykyään avuksi kairaa kiertämään?

Lähetetty minun ELE-L29 laitteesta Tapatalkilla

Edelleen molemmat kulkee mukana. Navien käyttöliittymät ovat edelleen niin kivikautisia, että ei niillä pysty mitään muuta tekemään kun ajamaan pisteestä A pisteeseen B. Omat työkalut pitää tehdä, jos meinaa pelkällä älylaitteella selvitä... Ehkä tuosta kartasta pääsee jo ensi kesänä eroon jos tuon oman softaprojektin saan tässä vuoden aikana haluamaani pisteeseen. Tuossa toki on vielä iso JOS

[Tommitomminen]

Juu, mutta kysymys olikin tarkoitettu, että minkä paperikartan ottaisit avuksi? Navikännykkä lähtee kyllä reissuun mukaan, mut mikä on paras soratiekartta?

Lähetetty minun ELE-L29 laitteesta Tapatalkilla

[petev]

Vanha kunnon GT kartta on mun mielestä paras, näkee silmäyksellä millainen tie on kyseessä. Itse en kyllä ole juuri paperikarttoja mukanan kantanut, kun reitit yleensä valmiiksi tehty.