Alkuun pienellä budjetilla...

[Ilmari]

Tuossa pyörät-osiolla eräs vasta kortin saanut kyseli pyörän perään. Maximibudjetin sanottiin olevan 2500 euroa.

Tuli välittömästi oma nuoruus mieleen. Vuosi oli 1999 Ikää oli silloin 22 vuotta, ammatti opiskelija ja varallisuutta sen mukaisesti. Korttia varten säästöjä oli joten sen hankkiminen ei ollut ongelma. Pyörän osto ei sitten ollutkaan niin läpihuutojuttu. Pappa inte betala, rahaa ei itsellä ollut ja pankistakaan sitä ei mielellään myönnetty vasta kuin oikein hyvillä seiltyksillä/takaajilla. Miten lie nykyään?
No rahoja oli koossa sitten yli kymppitonni. Naapuripitäjästä löytyi viimein 20 vuotta vanha 500 kuutioinen CB Honda. Kunto erittäin hyvä ja olihan siinä erittäin hyviä varusteita kuten tarakka ja levyjarru edessä! Hintaa 14 tuhatta markaa ja kipiää teki mutta kaupat kuitenkin tuli.
Varustepuoli oli vähän hatara. Paikallisesta prätkäliikkestä käytetyt nahkahousut 50 markkaa. Kirpparilta käytetty nahkatakki 15 markkaa. Sisko oli onneksi juuri eronnut motoristi-poikakaverista joten systeriltä sain pientä korvausta vastaan kypärän ja myssyn. Jes!!! Ajokenkinä käytetyt cowboy-bootsit. Hanskat ja sadeasun ostin sitte uudet. Ja näillä mentiin eka kesä, ja itse asiassa seuraavakin, joskin pyörä vaihtui 750 kuutioiseen CB Hondaan. Siinäkin oli paljon tarpeellisia varusteita kuten tarakka ja 16 venttiiliä....

Aika kultaa muistot, tuolla kokoonpanolla vierailtiin Tanskassa asti ja paljon muualla. Onko muilla samanmoisia kokemuksia?

T.Ile

[jarno78]

Kyllähän se nuin menee, mun eka pyörä cagiva aletta oro, ristin sen orkku oroksi kun porssi niin maan penteleesti, no rahoitus tuli kun myytiin monttu pyörä pois ja siitä saatiin 7000 mk jonka tuo pyörä maksoi ja ekana kesänä olin hautasmaalla kesätöissä ja 9000 mk meni sen kesän aikana, ( kesän palkka oli 9500 mk kun otettiin verot pois ) kun rassi hajos joka toinen viikko mut kyllä sillä pyörällä ajettiin ja paljon ja pitkiä reissuja, nahkatakin sain isältä ja bootsit oli jo valmiina ja kypärän ostin ite ja hanskat oli laskettelu hanskat. Nyt haluisin saman pyörän takaisin, mut kaverille malttia pyörän hankintaan, siitä tulee ikimuistoinen eka kesä,kun rassin saa alle

[Peltsi]

Samohin aikohin on näköjään naapurikylän kossin kans oltu pärrän laitosa.

Pikku butjetilla itekki alotettiin ja kyllä mennään vieläki. Autokouluki piti lähtä Jyväskylästä Ylivieskasa käymään kun puolet hintaeroa oli siinä.

Eka pyörä oli heti vekselivetonen -84 KLR600. Kamat ostin pomolta joka oli hävittäny pyörän kun kortti ei pysyny taskusa. Kypärä kerralla heti uus Bieffe ja Kuvalta jotku MP-asun kengät jotka piti vettä sisällä helvetin hyvin. Ja emännälle kans kamat kun oli heti aluksi selvää että kyytiin piti päästä. Into oli kova ja kalusto ja varusteet huonot.

Nykyään on toisin. Varusteet on aika kivat ja mopo mainio, mutta into on laantunu aika pahasti. Oiskohan se aika panna jo joku Harrikka.

[jarno78]

Mulla aina intoo enemmän kuin lompakko antas myöten

[skuikka]

Tästä on ehkä nostalgia kaukana, koska tapahtumat sijoittuvat niinkin lähimenneisyyteen kuin vuoteen 2006, mutta loruilenpa silti.
Kortin ajoin 2005, 25 vuotiaana ja seuraavana talvena iski armoton mopokuume. Tulin lopulta tulokseen, että sellainen yleiskäyttöpyörä, kuulemma matkaenduroksi kutsuttu olisi sopiva tapa selvittää mitä sillä pyörällä oikein haluaa tehdä. Löysin sitten pääsiäsen seutuun Jyväskylän lähistöltä 650 DR:än vähän reiluun pariin tonniin. Silloisilla ansioilla ei enempää voinut kuvitella sijoittavansa ja Suzukia lähdettiin hakemaan. Kovastihan minä tinkasin ja väitin, että on tuossa toinenkin pyörä harkinnassa, mutta taisi se ostopäätös olla tehtynä jo matkaan lähdettäessä. Pyörä oli nätissä kunnossa ja yläkertaremppa juuri tehty.
Ajovarusteina uusi kypärä, ehjät farkut, ulkoilugoret ja kaikki lämmin mitä kaapista löytyi, ajelin onnellisena pakastavassa illassa hienon Acerbiksen vessanlamppumaskin valossa vajaan 300km kotiin. Jäisin sormin sain kynällä näppäillen Savonlinnasta soitettua kotiin, että pankaa sauna lämpiämään. Jäähileet pois verenkierrosta ja pari tuntia unta riitti ja seuraavat kaksi viikkoa kaikki vapaa-aika meni ajaessa. Maltoin juuri ja juuri yöt nukkua. Oli kiire oppia kaikki elämässä oleelliset taidot, kuten keuliminen ja sudittaminen ennen kesää.
Kahden viikon tiiviin yhteiselon jälkeen Suzuki halusi tutustuttaa minut vielä yhteen harrastuksen osa-alueeseen ja tyrkkäsi kesken elämäni toisen tai kolmannen onnistuneen pitkän sladin, kiertokangen pihalle. Saatoin mainita muutaman epäjumalan ihan etunimeltä todettuani tuhon laajuuden.
Positiivistä tilanteessa oli se, että minulla oli poikkeuksellisesti ehjä Darran kansi ja alakerta kappaleina, joten aikaa meni vajaa viikko kun kannoin kerrostalokämppäni olohuoneeseen purkaamolta löytyneen ehjän alakerran pyttyineen mäntineen ja pulttasin päälle vanhan kannen.
Naapurireidenkin kanssa tuli samalla jää rikottua kun satuin yläkerran vanhan pariskunnan kanssa moottori sylissä samaan hissiin. Hetken hiljaisuuden jälkeen vanhemman herrasmiehen Jawa-tarinoista ei meinannut tulla loppua ennenkuin ilmoitin että lipeää kohtaa pata näpeistä joten tarinoidaanko myöhemmin. Vaimokokelaskin oli vielä uutuuttaan sen verran vieraskorea, ettei iljennyt kieltää olohuoneen uudelleensisustamista korjaamoksi.
Kolmen viikon kohdalla mopo olikin taas ajokunnossa.
Jonkin arven taisi tuo tapahtuma jättää sieluun, koska tätäkin kirjoittaessa sormista jää öljyisiä jälkiä näppikseen.
Sitten ryvettiin soita ja yritettiin kallistaa mutkissa enemmän kuin muut, Itämerikin kierrettiin klassisessa, farkut, maiharit ja urheilutakki varustuksessa. Kypärä sentään oli. Ketjurasvapullo räjähti vaatteiden sekaan ekana päivänä Latviassa. Lämmintä oli reilu kolmekymmentä astetta, onneksi vaihtovaatteilla oli helppo rasvata ketjut. Illan tullen oivalsin että paikalliset eivät taida käyttää ajovaloja pimeällä, sekä sen että täällähän tulee kesälläkin pimeä. No onneksi tien vierellä oli iso kyltti jossa luki MOTEL, sinne siis. Pyysin saada huoneen ja hotellin pitäjä vaatimalla vaati käymään hotellin baarissa. Kohteliaana noudatin kehotusta vaikka kaipasin lähinnä suihkua. Liekö ollut jonkun paikallisen marttakerhon nuoriso-osaston kokous, mutta hotellin baari oli maanantai-iltana puolillaan minihameisia parikymppisiä marttoja, kovin tuttavallisia vielä. En kuitenkaan rättiväsyneenä jaksanut kerhon toiminnasta kiinnostua ja painuin nukkumaan. Seuraavana päivänä jossain Poznanin kohdalla lensi ketjulukko tielle. No onneksi varalukko oli tallessa eteisen pöydällä. Ystävällinen Latvialainen rekkakuski onneksi ymmärsi yskän lueteltuani kaikki osaamani venäjänkielen sanat, jotka onneksi olivat motorziklitni ja kaput ja antoi nostaa rampautuneen Suizan kyytiin ja päästi hieman matkailulle haisevan kuskinkin sisätiloihin. Pääsin sillä kyydillä Saksan puolelle ja lopulta uudet ketjut löytyi Pololta. Vietin viikon Hannoverin nurkilla anoppilassa ja lauantaina tilasin netin kautta lauttaliput Tukholmasta Turkuun. Painoin lähetä ja samalla hetkellä tajusin, että tuohan lähtee 15 tunnin päästä. Selvä, moppe tulille ja kohti pohjoista. Ajoitus oli aivan täydellinen, sain ajaa suoraan laivaan sisään saavuttuani Värttanille, taas tuli turhaan jännättyä aikatauluja. Pääsin laivaan läpimärkänä koska joku sadepilvi oli seurannut minua siitä asti kun nousin Hampurin tunnelista maanpinnalle. Onneksi laivalta sai aamupuuroa ja jonkun suomalaispariskunnan pöydässä oli yhdelle paikka. Jätin ajokamat pöytään ja läksin hakemaan puuroa. Kun tulin takaisin puurolautasen kanssa, huomasin iloisen ruotsalaisperheen juttelevan mukavia pyödässä ja varusteeni nurkassa. Vieläkin hävettää käytös, mutta en nukkumatta jääneen yön jälkeen muistanut ruotsinkielestä kuin kirosanoja, sain kuitenkin asiani esitettyä ja koko pöydän itselleni. Kytkin oli alkanut luistamaan jossain Trollhattanin kohdalla, mutta onneksi pitoa riitti vielä 70kmh nopeuteen tasamaalla ja lopulta huristelin kotiin.
Syksyllä väheni ajot sen verran, että jäi bensarahoista vähän yli ihan oikean ajotakin ostoon. Ajoitus oli hyvä, koska viikon päästä yllätin itseni ja silminnäkijät siirtämällä isohkon kiven uuden takin selkäpanssarilla. Suzukiinkin jäi ehjiä osia.
Tässä vaiheessa olin aivan myyty, ajoin Darralla vielä talven, keväällä otin lainaa,ostin Kotarin ja rupesin ajamaan enemmän.

[Seppo Honkanen]

Kiitos Sampo avautumisesta! Parasta tarinaa pitkään aikaan. Jatko-osia vaaditaan! Miten yhteiselo Kotarin kanssa lähti käyntiin? Olikos se jo se kuuluisa 690, jonka vianetsintä ja ruiskusuuttimen korjailu on meidän Uraa vakiporukan legenda?

T. Sepi

[tertsu]

Hyvä Sampo! Jokos sitä enskesänä taas ajetaan Kotarilla? Koska ilmestyy seuraava osa ja missä voi tehdä kestotilauksen


Sent from my iPhone using Tapatalk

[srbg]

Löysin sitten pääsiäsen seutuun Jyväskylän lähistöltä 650 DR:än vähän reiluun pariin tonniin.

Mulla on aika väkevä fiilis siitä että n.90% kurapyöräilijöistä on aloittanut uransa dr 650:llä . Onhan se aika legendaarinen peli.

[Rässi66]

....ja loput 80% tuolla helevetin XT:llä.

[Lerssi]

mie alotin rapahommat 350 ccm IC 3Koptekilla mutta kyllästyin tulemaan aina takasin 175 ccm vehkeellä. Tosin ryssän manuaalissakin kerrottiin että kampe täytyy säätää niin,että se jaksaa sytkytellä ilman toista tulppaa takasin sovhoosin porteille. Avtomat sano ryssä ko saranan näki!
Sitten siirryttiin Jawoihin. Niitä oli useampia ja yllätyksekseen sai heittää karvakintaat kädestä kun kasaili konetta. Oli ryssäläisessä niin terävät valut ja purseet mutta kekkoslovakian ihmeessä oli semmonenkin pikkuseikka huomioitu.

Että kyllä se on nykyisin hienoa ajella uusilla vehkeillä. Hienoa on koneiden rassaaminenkin...muttei omien

[jarno78]

MInä alotin kura touhut yammu pw 50 oulun nalli karin radalla ja sen jälkeen tuli kawa 60 ja het perään ymaaun yz 80, parhaimmat muistot elää vejaranjärvellä talvella 99 ja kesällä kun sai käskeä yammun xt 350 ympäri vuorokauden pitkin viikkoo

[skuikka]

Se kotari oli 620 EGS. Kyllähän silläkin sähläri jotain jutun juurta sai aikaan. Kohan milloin iskee taas kirjallinen ripuli. Kyllä tuo Suzuki taisi silti eniten tarinaa tuottaa ajettua kilometriä kohden
690 taisi olla jo kolmas porkkana. Se minut lopulta vakuutti, että joillekkin ei vaan yksipyttyiset sovi.
Kotarilla ajosta en tiedä vielä. Ajattelin pitää nuo pärrähommat sivummalla vielä pari vuotta, sitten taidan laittaa tuon Italian ihmeen ajoon.
Ja pakkohan sitä on jossain vaiheessa yksi järkeväkin pyörä hommata talliin.

[ceevu]

ja mistäs meinaat sen järkevän löytää
Jos piikit lasketaan niin mä aloitin tonnin (mk) gt susukilla,ikää mopolla oli saman verran kuin kuskilla.Kaks pyttyä joista yleensä toisella pääs vielä kotiin kun toisesta meni mäntä(yleensä,vähän oli kyllä sähkövikaakin mutta sillon ei tultu koneen voimin)Ajovarusteet oli farkkutakki ja mopo sportista tilattu kypärä,talvella sitten pilkkihaalaria ja pitkää kaulaliinaa niin paljon naaman eteen kun kuupan sisälle sopi.Nastarenkaista ei tarvinnu uneksia,eikä kyllä nappuloistakaan sen puoleen.Peruskumeilla ympäri vuoden ja talvella otettiin välillä putkella tukea...Kesällä sai keskitukea asvalttiin kun oikeen yritti,ja koneesta löyty toine teho?piikki jostain 13k kieppeiltä kun oli pinna ensin palanu röpeltämiseen.Kun ton möin ja olin viemässä uudelle omistajalleen niin narahti vielä viimesen kerran kiinni.Yhden kesän saldo 7 mäntää...Oli ehkä jotain säätöäkin pielessä mutta ei sitä sillon tienny eikä niistä tuplakärjistä niin tarkkaan ennakkookaan nähny.Inssissä sai arvata mitä radioon huudellaan kun ei kuullu kun kierrosten mukaan säätyvää vinkunaa...
Toisena mopona sai ostettua dt 125lc jammun,melkeen uuden(oli vaan 5 vuotta vanha...) tosin siinä oli petilaakerivaurio josta syystä oli budjetille sopiva.(halpa)Sillä mentiin sitten yks kesä ja talvi,aina kun ei korjattu vaihteistoo.Muuta ei hajonnu mutta taisin vaihtaa kahteenkin kertaan joitain rattaita,ja myydessä oli taas kuulemma petilaakerit sököt(toimi kyllä kun pihasta läks mutta oli jonkin ajan päästä alkanu pitämään ääntä)
Tuollakin mentiin läpi talven suvikumeilla mutta oli ne sentään vähän karkeemmat.Ei se tosin jäällä mitään auttanu josta syystä joutu vähän lokaria paikkailemaan,tuon muovi kun ei pakkasella kestäny ihan sitä mitä lämpösenä.Virittääkin piti koittaa,kun oli tehoputkea tarjolla mutta eihän se toiminu enää sillä,kauheeta vingutusta vaati ja koitti leikata kiinnikin joten äkkiä purkamaan kauppoja ja orkkis takas paikalleen.Keuli kyllä ihan mukavasti ja etujarrulla sai perän komeesti ilmaan,vaikka kahvan saikin stongaan kun puristi kovempaa.Ei sitä sillon stoppieksi kutsuttu...Tai teräspunosletkuja ostettu.(kummasti sitä ei vaan enää osaa tai uskalla)
Ajokamppeiks oli tullu jo nahkatakki,ja joku sadepukukin oli.Farkut kuitenkin jalassa joiden kestämättömyys konttauksissa tuli testattua.Ei edes hiekkatiellä voinu kaatua ilman että olivat persauksista lahkeeseen halki...
En tiedä kilsoja mitä tuli ajettua mutta tais niitä jonkin verran tulla...isompaa ja pienmpää tietä ja polkua,mm patikkareitti kolille... Siihen piti virittää ilmanohjaintakin lampunkehykseen niin keveni ilmanvastus riittävästi että oli mukavaa matkata,ja pari säkkiä tarakalla teki jo selkänojaa:)
niihin aikoihin bike testasi dr bigin ja supertennarin,uutuutena...
Nyttemmin on jo kerenny tulla pari sellastakin mopoo joiden konetta EN oo aukassu,vielä.(toivottavasti ei tarviikaan...)

[skuikka]

ja mistäs meinaat sen järkevän löytää

Luulen että Kipa voi vastata tähän
Niin siis, en minä Kipan pyörää ole ostamassa, mutta eiköhän niitä jostain löydy aikanaan.
Tai sitten pitää tehdä itse.

[Kipa]

ja mistäs meinaat sen järkevän löytää

Luulen että Kipa voi vastata tähän
Niin siis, en minä Kipan pyörää ole ostamassa, mutta eiköhän niitä jostain löydy aikanaan.
Tai sitten pitää tehdä itse.

Eipä noita perheenjäseniä ole kaupan meillä laisinkaan.