Jatketaan toisen ketjun off-topicia vaikka täällä, copypastesin alle pari viimeisintä puheenvuoroa
tästä ketjusta...
Pekka Valtanen kirjoitti:Jokke Espoosta kirjoitti:Oikeasti saa ajaa vain yleisillä teillä ja niillä yksityisteillä, joiden kunnossapitoon on saatu valtiolta avustusta.
Tuo on sikäli ongelmallinen kriteeri, että mistä satunnainen kulkija voi tietää tien rahoitukseen osallistuneet tahot.
Ei mistään. Siksi käytännössä mun ymmärtääkseni kaikkia teitä saa ajaa, ellei sitä ole erikseen kielletty, eli meikäläinen ainakin ajaa ellei sitä ole kielletty ja sitä voi pitää edes hyvällä mielikuvituksella tienä. Jos joku siitä tulee kiukuttelemaan, niin aina voi vedota siihen ettei missään ole kielletty.
Nyt täytyy kyllä sanoa etten ole ihan varma onko TEORIASSA niin, että
a)jos yksityistien ylläpitoon ei ole saatu valtiolta avustuksia, sillä ajamisen voi kieltää liikennemerkillä tms
VAI
b)jos yksityistien ylläpitoon ei ole saatu valtiolta avustuksia, sillä ajaminen on automaattisesti kielletty.
Mitään väliä sillä ei sinänsä ole kun ei sitä tiedä itse pirukaan ajellessa että mikä tie on tukia saanut ja mikä ei. Käytännössä joka tapauksessa homma toimii niin, että tiellä saa ajaa, jos ei sitä ole liikennemerkillä tms kielletty. Tästä ei varmaan kovin paljon saada erimielisyyttä aikaiseksi.
Paljon mielenkiintoisempi kysymys on se, mikä on tie ja mikä ei. Esimerkiksi jos tietä ei käytetä eikä ylläpidetä, milloin se lakkaa olemasta tie? Tai jos jostain on joskus mennyt joku metsäautotie, niin saako siitä ajaa vielä tuhannen vuoden päästäkin kun jonkun vanhan kartan mukaan siitä menee tie, vaikka maanomistaja haluaisi lopettaa koko tien olemassaolon ja kasvattaa siihen metsää? En ole kuullut mitään hyvää sääntöä siitä, mikä on tie ja mikä polku/ura. Joskus on väitetty että jos siinä on ojat niin se on tie, mutta ei tämä kyllä mikään lainvoimainen sääntö kyllä ole. Mä olen pitänyt periaatteena, että jos siinä kulkee selvästi sellainen ura mitä ajetaan toistuvasti esim. traktorilla, niin siitä voi ajaa. Tämäkään ei varmasti ole mikään lopullinen totuus, mutta silloin en ainakaan vahingossa aja sellaista uraa jonka maanomistaja haluaa kasvattaa umpeen ja "lopettaa".
Mua ei sinänsä kiinnosta pätkääkään ryhtyä miksikään palstan moraaliksi tai kieltää ketään ajamasta yhtään missään, mutta tästä asiasta on kyllä sen verran paljon epämääräisiä huhuja liikkeellä, että jos niitä saa edes vähän vähemmälle niin hyvä. Maine on kurapyöräilijöillä yhteinen... Jokainen rikkokoon tai olkoon rikkomatta silti mun puolestani lakia mitä hyväksi katsoo, mutta olisihan se hyvä edes tietää millon ollaan luvallisilla tiellä ja milloin ei...
Oma kantani on, että jos jonkun pihan läpi kulkee joku umpikujaan johtava pikkutie jota lain mukaan saa ajaa, mutta maanomistaja on pystyttänyt siihen vaikka laittomankin kieltokyltin, niin jätän ajamatta. Se on jonkun toisen kotipiha, eikä sinne haluta meikäläistä. Vaikka laki sallisi, niin käytössäännöt estää mua. Jos jotakuta muuta ei estä, niin antaa mun puolestani palaa vaan.
Maarala kirjoitti:Meinasin itsekin liittää tuon tieyhdistyksen selonteon tähän, mutta yllä herrasmies ehti edelle. Näistä asioistahan on foorumilla ja etenkin Shellin baarissa hyvin monta varmaa tietoa. Itsekin asun tuollaisen yksityisten varrella, eikä siitä läpi kulkemista voi estää. Eikä kannatakaan, koska siinäpä osakkaat tekee enemmän omaan kulkemiseen haittaa, kuin satunnaisesti menevälle motoristille. Mutta jos muun kuin tien osakkaan läpikulku on päivittäistä, niin kyllä siihen sitten on aiheellista puuttua. Ainakin oman muutaman vuoden endurointikokemuksen mukaan näillä main on hyvin mahduttu kaikki liikkujat hirvistä hevosiin ja suunnistajista metsästäjiin samoille yksityisteille.
Niin mutta olihan tästä jossain se tämän aiheen oma keskustelusäiekin..
Jaakkovaakko kirjoitti:Tuosta tieyhdistyksen tietoisku:
http://www.tieyhdistys.fi/binary/file/-/id/3/fid/122/
Joitakin huomioita:
- jokamiehen oikeuteen perustuvaa tienkäyttöä ei voi kieltää edes yksityistiellä, eli jalankulkua, pyöräilyä, hevosella kulkemista. Sitä voi rajoittaa vain turvallisuussyistä.
- jos tie on sellainen, että sitä kautta mennään johonkin, ei oikein muutakaan käyttöä voi kieltää. Jos tienhoitoon saadaan avustusta yhteiskunnalta, ei käyttöä voi kieltää. Sen sijaan kustannuksiin voi tienpitäjä vaatia kaikkia käyttäjiä osallistumaan näiden aiheuttamien kulujen osalta samoin kuin osakkaatkin osallistuvat, riippumatta siitä onko saatu avustusta vai ei.
- jos tiellä ei ole kieltomerkkiä tai puomia, siitä voi ajaa.
Ajamisella tarkoitetaan nyt normaalia, tieliikennesääntöjen ja hyvien tapojen mukaista etenemistä tarkoituksena mennä jonnekin. Jos tienpätkää sahataan edestakaisin tarkoituksena kokeilla, kuinka lujaa siinä voi ajaa, ollaan aika kaukana harmaalla alueella, tai pikimustalla...
Jos tie sijaitsee kokonaan tekijänsä maalla ja vie vain hänen tontilleen, ja hän on itse tehnyt omin kustannuksin tien, eikä sitä kautta pääse mihinkään muualle, hän (yksityinen henkilö tai yhteisö) voi toki kieltää muita käyttämästä tietään. Kieltäminen tapahtuu silloin laittamalla tielle liikennemerkki kieltämään ajo tai laittamalla siihen puomi. Jos puomi tai ketju on laitettu niin, että siitä voi aiheutua vaaraa normaalille tienkäyttäjälle, esteen laittaja joutuu vahingon sattuessa vastuuseen.
Kun mennään metsäautoteille, nämä helposti ovat juuri niitä, joissa käyttö voidaan kieltää, samoin mökkirantoihin menevät tiet. Niin kauan kun mitään kieltomerkkiä ei ole, voi lain mukaan ajaa.
Mikä sitten on tie, ja milloin ollaan maastossa? Nyt ei taidakaan löytyä mistään edes suuntaa-antavaa rajausta? Maastossa moottoriajoneuvolla ajamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, ja jatkuvaan esim. moottoriurheilun harjoituskäyttöön vielä ympäristölupa.
Yksi asia vielä: Suomen lainsäädännön mukaan lakeja valvova toimija on poliisi, ei esim. maanomistaja, mökkiläinen tai viherpipertäjä, joka tietää olevansa aina oikeassa kaikissa asioissa, ei vaikka nimessä olisi väliviiva tai pari...
Siinä juridiikkaa. Itse olen tämän kysymyksen pohtija, kuten moni muukin. Mukavia polkuja ja kärriteitä on minunkin asuinympäristössäni, mutta aina tuntee olevansa vähän pahanteossa kun siellä ajelee. Minua helpottaa se, että nyt 65-vuoden iässä on vauhdista alkanut kadota viimeisetkin rippeet, ja Kawasakin leikkienduro (klx250s) vakiovaimentimella ei pitäisi ketään häiritä. Kun poluilla on muita liikkujia, useimmiten pysähdyn tai hiljennan vauhdin minimiin, tervehdin ystävällisesti kaikkia, ja olen valmis jopa vaihtamaan kuulumisia jos siltä näyttää. Pelastaa usein tilanteen. Joskus olen vahingossa pöllähtänyt jonkun pihaan, silloin olisi nopeasti avattava kypärä poikaa, vanhan ukon naama pelastaa nimittäin silloin tilanteen... Olen myös yrittänyt välttää jatkuvaa saman reitin kulkemista. Jos jostain menee vain muutaman kerran kesässä, ei siihen kukaan puutu, mutta viikottaiseen sahaamiseen varmasti puututaan.
Tähän topiikkiin aiheen liittää minunkin osaltani se, että niillä reiteillä, missä tuolla leikkiendurolla on mukava puksutella, tuntee olevansa lainsuojaton. Aina välillä pohdin, että jos vaihtaisi pyörän isompaan ja raskaampaan, millä ei tekisi edes mieli mennä noille rajatapaus-reiteille, selvästi laittomista puhumattakaan.
jaakkovaakko