Kurapyöräilyä lihasvoimin

[TR8]

Linkistä kuviini 19.09.2010 ajetusta Tähtisadeajoista Jyväskylän Nyrölässä

http://www.studiowoima.kuvat.fi/kuvat/T ... ajot+2010/

40 km tai 2x40 km pyöräilyä erilaisella alustalla syksyisessä luonnossa

- tahtoo ensivuonna itsekin mukaan ajamaan...

Mukana oli myös K-SMK:n KTM-enskakuskeja reitin avauksessa ja liikenteen ohjauksessa

[timo]

Kaikenlainen liikunnallinen kaksipyöräily itseänikin kiinnostaa.
Jyväskylän tapahtumaa vastaavan TDT 80km olen kiertänyt kolmasti. Hienoa hommaa.

Nyt tuli kokeiltua ihan oikeaa urheiluakin; alamäkipyöräilyä. Se vasta on jotakin. Viime viikolla kymmenen kertaa Levin downhill-reitit alas. Tätä polkua: http://www.youtube.com/watch?v=qcEgQe5dGF8

Tahtoo lisää. Se on vähän kuin lumilautailua kesällä

[Rampe]

Ketäs Timo nyt yrittää huijata . . . on aina pieni epäilys asian koko totuudesta kun Sarkolan seppä avaa suunsa

Nyttenkin puhutaan Levistä, mutta videolinkissä pyörii Ylläksen maisemat.

[timo]

on aina pieni epäilys asian koko totuudesta kun Sarkolan seppä avaa suunsa .

Oho.. painovirhe.. taas. Raina on kyllä just oikeasta mäjestä. Yllästä siis tarkoitin.

Jaa että mitähäh tarkoitit muuten? Enkös mä ole aina samalla Pohjolan Kurapyöräilijät-foorumille sopivalla asialinjalla pysynyt

Niijja tuosta alamäkilaskettelusta vielä.
On se ihan erilaista kuin crossipyörällä. Paljon herkempää touhua. Tottakai siihenkin tottuu, mutta on noi fillarit liian kevyitä moottoripyöriin tottuneelle. Joka hyppy tuntuu lähtevän lapasesta, koska hyrrävoimat on niin onnettomia, eikä kaasulla voi korjata mitään. Sukellus keulan yli tapahtuu silmän räpäyksessä jne.
Virheitä tulee helposti kun pyörä tuntuu saavan pienestäkin nokareesta uuden suunnan.
Ja kun tuo tunturin rakka on julmaa särmää kauttaaltaan, ei sinne sekaan virheen takia tee mieli laskeutua. Puut ja puskat tuntuu siihen verrattuna vähemmän vihamieliseltä ympäristöltä.

Innokas (crossia harrastamaton) prookuski kertoi monasti kuulleensa ettei se kenellekään mopomiehelle ole ollut heti tuttua.

Kokeneemmat vois kertoa lisää.

[Rampe]

Jaa että mitähäh tarkoitit muuten? Enkös mä ole aina samalla Pohjolan Kurapyöräilijät-foorumille sopivalla asialinjalla pysynyt

Juurikin oikeanlaisella asialinjalla, eikä millään ryppyotsa-linjalla. Muistelen vain nähneeni joskus erinäisiä kuvamanipulaatioita tai vast.

Mutta tämä OT höpinöistä.

Ja asiaan, juuri itsekin etsiskelemässä ekaa "kunnollista" maastopyörää lähinnä tuolta XC-kategoriasta, käytetty Kona Dawg tähtäimessä. Jollei joku torpedoi haavetta alas

[VAK]

On se ihan erilaista kuin crossipyörällä... ...Joka hyppy tuntuu lähtevän lapasesta, koska hyrrävoimat on niin onnettomia, eikä kaasulla voi korjata mitään. Sukellus keulan yli tapahtuu silmän räpäyksessä jne.

niin yritätkö sanoa, että tämä olisi jotenkin toisin moottorisoidulla pyörällä ajettaessa? Jos kyllä, niin miten on erilaista

-ville

[timo]

On se ihan erilaista kuin crossipyörällä... ...Joka hyppy tuntuu lähtevän lapasesta, koska hyrrävoimat on niin onnettomia, eikä kaasulla voi korjata mitään. Sukellus keulan yli tapahtuu silmän räpäyksessä jne.

niin yritätkö sanoa, että tämä olisi jotenkin toisin moottorisoidulla pyörällä ajettaessa? Jos kyllä, niin miten on erilaista

-ville

no niin no.. ei kai noista tempuista lopulta paljon eroja voi löytää.
Konevoimainen tekee vaan kaiken hidastettuna... joka kaikki sekin on aina liian nopeaa

[-W-]

XC-kurjuuttelun ja DH-rymistelyn välistä löytyy nykyään myös erinomaisen hauska laji MTB-Enduro!

http://www.mtb-enduro.net/index.php

Suosittelen, niin kuin XC:tä ja DH:takin (vaikka noista toisen takia onkin "huilittu" tässä muutama kuukausi)..

[skuikka]

Kai sitä lopulta uskaltautuu kaapista ulos. Vuosien trikoo-ihmisille suunnatun päänaukomisen jälkeen huomasin eräänä päivänä omistavani tuommoisen vintilän jossa ei ole edes moottoria. Hauskaahan se on, ja tässä nykyisessä asuinympäristössä on huomattavasti helpompi löytää ajopaikkoja kun ei ole V-kakkonen soittamassa sinfoniaa ja kiinnittämässä huomiota.
Ihmeen kivulias laji. Sitä en ymmärrä että kun parinsadan kilon painoisen ylitehoisen metsämopon kanssa painiessa kuski on alkanut jäädä välillä voiton puolelle, niin miten tuo kymmenkiloinen rimpula pyyhkii minulla kivikoita miten tahtoo?
Kivaa on se, että tuolla uskaltaa kokeilla välillä hölmömpiäkin temppuja kun ei tarvitse pelätä että ajokin paino aiheuttaa vammoja.
Pienentyneet tilannenopeudet toivat esille karun totuuden tasapainosta. Mopolla kun sai ladottua aika lujaa moniin paikkoihin, niin hyrrävoimat paikkasivat kuskin huonoutta. Ruisleipä moottorissa taas kun ei ole edes desmoon verrattavaa kierrosherkkyyttä, niin joskus mennään tosi hiljaa. Siinä sitä pikkuhiljaa kai muuttuu tasapainoisemmaksi ihmiseksi.

[timo]

Kai sitä lopulta uskaltautuu kaapista ulos. Vuosien trikoo-ihmisille suunnatun päänaukomisen jälkeen huomasin eräänä päivänä omistavani tuommoisen vintilän jossa ei ole edes moottoria. Hauskaahan se on, ja tässä nykyisessä asuinympäristössä on huomattavasti helpompi löytää ajopaikkoja kun ei ole V-kakkonen soittamassa sinfoniaa ja kiinnittämässä huomiota.

Tunnustan sitten minäkin, että on sitä tullut ajettua perse liimaantuneena moottoripyörän satulaan, viivasuoraa pikitietä ihan liikaa. No- eihän sille voi mitään, joskus kauas on pitkä matka.
Siihen verrattuna tää trikoissa hikoominen on jonnin verran mielekkäämpää touhua, noinniinkun AJOsuoritteena ja oppimisen kannalta. En ole huomannut siitä olevan mitään haittaa, jos "päätyönään" harrastaa enduroa tai jotain jollakin tavalla suorituspainotteista mopoilua.
Maantiepolkeminen kehittää kestävyyttä jonka ansiosta maastossa jaksaa joko polkien tai enskalla. Venyvyys kehittyy myös rial-pyörällä ja sillä oppii käyttämään myös silmiään. Alamäkipyöräilyssä taitaa tulla ainakin se raja lähemmäksi, ettei enää rajummaksi touhu taida moottorittomalla yltää. Siinä hommassa perheellisen kannattaa pukea päälle kaikki kunnon suojat. Heppoista polkupyöräkypärää en suostuisi laittamaan. Niskatuenkin otan mukaan seuraavalla kerralla.

Ainoa haitta näissä eri verryttelyvekottimissa on se, että niiden jälkeen hevienduro tuntuu kömpelöltä, hetken .

[Good idea]

[quote="timo"]yt
Nyt tuli kokeiltua ihan oikeaa urheiluakin; alamäkipyöräilyä. Se vasta on jotakin. Viime viikolla kymmenen kertaa Levin downhill-reitit alas.

Samoihin aikoihin tuli lasketeltua Levin päältä alas, tosin ihan jalkapatikassa. Hyvältä maistui olut Tuikussa.
Kävi kyllä mielessä jotta pitäisköhän kokeilla alamäkiajoa kun pari hemmoa laski sen seittentä ohitte.
Vinkkarin kohdalla sitten unohtui koko ajatus takavasemmalle jostain syystä.

[timo]

Samoihin aikoihin

Sen viikon torstaina meitä ei siellä ollut koko päivänä kuin kaks heppua. Oisko sattumalta satuttu samoille urille?

[Good idea]

Päivä täsmää, oiskos ollut jotakuinkin klo 13 -14 kun käveltiin rouvan kanssa Tuikusta lähtevää
suoraa uraa keskuksen suuntan, sitä missä on se lumiaita vieressä.
Pari kaveria pyyhälsi ohitse ilman suurempaa jarrujen kirskunaa.

[jurpå]

Ja kun tuo tunturin rakka on julmaa särmää kauttaaltaan, ei sinne sekaan virheen takia tee mieli laskeutua. Puut ja puskat tuntuu siihen verrattuna vähemmän vihamieliseltä ympäristöltä.

Innokas (crossia harrastamaton) prookuski kertoi monasti kuulleensa ettei se kenellekään mopomiehelle ole ollut heti tuttua.

Kokeneemmat vois kertoa lisää.

Kävelin alas tuolta Ylläkseltä ja se yläosan rakka on kyllä pelottavan näköistä. Ei anna paljon anteeksi jos kuskilla tulee "Oho- Eiku"...

Ei ole aloittelijan reittejä nuo.

Hieman ihmetytti " kävelijät ei saa missään nimessä mennä DH radalle" - OK täysin selvää ja järkeenkäypää.

Miksi sitten vaellusreitillä kävellessä oli kylttejä "Varo pyöräilijöitä" ? Oli ylhäältä kyltitetty pyöräilijöille tuo vaellusreitti "Freeride" alueeksi ????

Huonosti toimii yhteen ylhäältä friiraidia laskeva pyöräilijä ja lasten kanssa vaelluspolkua vaeltava ryhmä...

[timo]

Päivä täsmää, oiskos ollut jotakuinkin klo 13 -14 kun käveltiin rouvan kanssa Tuikusta lähtevää
suoraa uraa keskuksen suuntan, sitä missä on se lumiaita vieressä.
Pari kaveria pyyhälsi ohitse ilman suurempaa jarrujen kirskunaa.

Heh.. Lappi on pieni. Joo, kuten kerroin, ei siellä ollut munamankeleilla muita sinä päivänä. Eri reittejä vaihdellen siellä laskettiin koko päivä, eikä muiden jälkiä tullut omiemme päälle. Loppupäivästä ne jarrut olivat aika pienellä käytöllä.
Hyvinhän sinne sopi jalankulkijat ja porotkit. Muutaman kerran jouduin silti huutamaan latua molemmille.