Enduroon myöhään hurahtaneet...

[x-mean]

Moro! Montakos foorumilaista "tunnustaa" hurahtaneensa enduroon vasta myöhemmällä iällä Meikän kohdalla pitänee paikkansa,tosin jo mopovuosina diggasin pyöriä metsässä ja harrastaa hiukka "offroadia",mutta kun ei sitten ollut senjälkeen varaa isompaan peliin niin harrastus jäi siihen.Nyt sitä sitten keski-iän tietämillä on tullut into taas päälle,kun on tässä muutoma vuosi taas ollut jonkinlaista 2-pyöräistä alla.Eipä tässä enää oikeen "kisakuntoa" varmaan saa aikaiseksi,mutta harrastuksenahan tämä on kyllä jees+ Tuntuu tuo enduron arvostuskin jotenkin nousseen,vai mitä...?

[Juro]

Tunnustan hurahtaneeni aikuisena, mutta en ole oikea enska kuski kun kunto ei riitä, ei riitä, ei. Ikää on 45v ja painoa kolminumeroinen luku. Omaa vauhtiani kuitenkin menen aina kun aikaa on, ja on se vaan sitä toiseksi parasta hommaa! Aiemmin oli peruskatupyörä vuonna -85. Sitten tuli muita tärkeämpiä asioita (lapset, asunto), mutta nyt KUN OLEN TAAS SAANUT PYÖRÄN SE PYSYY!

[JK-Lehtinen]

Tunnustan hurahtaneeni aikuisena, mutta en ole oikea enska kuski kun kunto ei riitä, ei riitä, ei. Ikää on 45v ja painoa kolminumeroinen luku.

Oli kans painoa kolminumeroinen luku tasan vuosi sitten... Ikää äijällä oli sen 45.

Olin ajamassa crossimönkijällä kaanaan radalla, eikä kunto riittänyt edes yhteen täyteen kierrokseen.
...Päätin silloin että läskit lähtee ny!

Mönkijän vaihdoin Kawan kle 500:een kesällä. Koskaan en ole ajanu edes mopolla, elikkäs aikas "myöhään" tuli hurahdettua... tai pikemminkin viimein uskallettua.
Nyt tuntuu, että vuosikymmeniä on valunut hukkaan, kun ei ole aiemmin älynnyt omaa parastaan...

Niin se oma paino on tällä päivämäärällä 70kg. Kypäräkin oli vuos sitten XL, nyt koko on S...
(ennen oli edes läskiä päässä, ny se on todellakin typösen tyhjä..)

[x-mean]

..aikas samanlaisia mietteitä,että kyllä tuo enduro-harrastus karistaa liikoja kiloja "mettään".
No joo,jos ei nyt itse ajaminen,niin muutenkin tulee helposti enemmän kuntoiltua,kun haluaa pyörän tehopainosuhteen pysyvän kurissa oman painon osalta,(jousitusta käy sääliks)ja muutenkin tietysti jaksaa paremmin.
Itseasiassa nyt on mennyt vähän "läskiksi",kun on ollut vähän enskatonta aikaa tässä välillä (omasta tahdosta riippumatta) ja tarttis taas saada kyllä menopeliä alle..

[Pasi]

Lähes 35 oli mullakin ikää kun älysin alkaa harrastaa mopoilua. Aluksi haaskasin aikaa assulla kunnes lopulta älysin siirtyä sorapuolelle.

[kane]

Kolmeysinä alotin!(nyt 43) Oli mulla joskus poikavuosina(23v) crossipiikki mut en mä sen kanssa oppinu muuta ku sutimaan ja vähän keulimaan. En mä nyt mee vieläkään ajotaitojani kehumaan mut nyt pysyy sentään pystyssä melkeen joka paikassa,se riittää. Vauhtia ei varmaan tuu enää paljon lisää ku rupee pää pistään vastaan mut paita kastuu joka ajokerta ja stintit pitenee mitä enempi ajaa.
Motorisoiduksi kuntopyöräksi omaa mopoani jokaselle kysyjälle esittelen ja kyselijöitä on ollu..

[Sottapytty]

Maastoajo on kiinnostanut pienestä pitäen, mutta sen "unelmien" mopon tajusin hankkia vasta nyt, n.40v. iässä.

Minun enduro-hurahtuneisuus on lähinnä ajatus siitä, että pystyisi ajamaan auttavasti mahdollisimman monessa paikassa, moottoritiet, hiekkatiet, metsät, savikot, kivikot, hietikot....
Ei niinkään se vauhdinhimo vaan jonkinlainen epämääräisestä maastosta selviytymisen vietti.

Tällä iällä, fyysisellä kunnolla ja vapaa-ajan puutteella, tavoitteen saavuttamiseen menee vielä onneksi monia vuosia

[heiska]

joo kerkes sitä 35 vuotta täyttää ennen kuin viisastuin.harrastus vaihtui ilma vw:stä pyöräilyyn.kesällä aloin seurata enskojen myynti ilmoja suomesta ja ruotsista.elokuussa sitten roudasin luleåsta -92 16000km ajetun dr 650r:n, sillä on tullut kelattua mettä polkuja yli 1000km. mopohan lähti tietysti käsistä, kun tuli ostettua ajokamppeet ja tarkoitus tullata kyseinen tammikuulla.tämä laji vie näköjään mennessään, kun 1 kaveri osti myös enskan ja 2:lla on kattelussa.

[oppeS]

50:nen villityksen jälkikaikuina tuli enskaharrastus-kiitos pojan auton hankkimisen myötä= isälle pyörä, pojalle rahat. En ole katunut. Kunto on noussut samoin selkävaivat helpottaneet, ainakin välillä! Marjaankin/ sieneen pääsee nyt paljon helpommin. Eräretkelle pitäisi vielä päästä pyörällä, yö-pari metsässä joko talvella laavulla rakotulilla tai sitten kesällä telttaillen.

[THA]

30v. oli itsellä mittarissa kun hurahdin. Nuoruudessani haaveilin endurosta kun töllöstä tuli päitsiä ja odotin kasvavani. Kotona tuli saman tien jyrkkä 2-pyörävastaisuus esiin (äitini ollut kyydissä ja kahdessa onnettomuudessa). Sitten tuli jo opiskeluajat, eikä rahaa mihinkään. Sitten entisöinkin muutaman vanhan kakspyöräpuolijumalan. Eikä edellenekään ollut koipia kasvanut tarpeeksi. Sittne sen päätin, keinolla millä hyvänsä, mutta nyt kokeilen! Pomo töissä yllytti aikansa ja se oli menoa sitä myöten. Rahaa oli viimeinkin ja parin harha-askeleen jälkeen päädyin ihan oikeaan kilpaenduroon. Siitä meni vielä pari vuotta nöytyä hankkimaan haiseva lasten pyörä, jolla sittne opin ajamaankin. Kisoissakin on tullut käytyä, pääosin safarimielellä, mutta on sitä parhaillana kuitattu luokassa sijotuksia parhaaseen kolmannekseenkin, lasten pyörällä

Nyt on uusi aika ja uudet kujeet, kisoja on kiva käydä ja 67cm koivilla koitetaan pärjätä kolmen vuoden pikkupyörillä ajelun jälkeen taas aikuisten mittojen mukaan tehdyllä.

Enduro on minulle edustanut vapautta siitä 7v. iästä ja nyt kun viimein pääsen harrastamaan, tarjoaa parhaa tyydytyksen se kun pääsee "miltei mihin vaan". Enduro on monipuolisinta liikuntaa ja monipuolisinta menemistä. Välillä voi fiiliksen mukaan ottaa pikku spurtin ja sittne pysähtyä syömään määttäälle vaikka puolikoita. Joskus lähden yksin, otan termarin mukaan juomapullon tilalle ja ajelen enskalenkkiä puoli metriä -metrin itse polun vierestä. Istun sopivan kannon nokkaan tai tuulenkaadulle, hörppään kahvit ja polttelen tupakin. Ja taas matka jatkuu. Upeita elämyksiä kun pystyy nykyisin selvittämään jo sellaisiakin paikkoja, jotka 5v. sitten vaikuttivat kelle tahansa mahdottomilta. Voi ajaa polun sivusta, umpimetsää, kammokivikkoa, pärjäillä "minä ja mopo".

Ja kuten OppeS jo totesi, selälle todella hyväksi. Itselläni ei ole viitene vuotene ollut selkäkipuja muulloin kuin ajotaukojen aikana. Sen sijaan tuosta pinon pudotuksesta en olisi niin varma...oma painoni nousi ekana enduroharrastusvuotenani 43.5->46.5kg ja seuraavana kolmena vielä toiset 3kg lisää Mut joo, 6vkk suht totaalista taukoa kaikkeen ylipäänsä liikkumiseen ja paino nous vielä 13%, sen jälkene ollaan päästy jo kohta 8% takaisin ihan vaan ajamalla

[Artsi_L]

Parikymmentä vuotta asiaa mietittyäni, uskaltauduin ostamaan nyt menneenä kesänä ensimmäisen moponi 41:n vuoden nuorekkaassa iässä.
Viime talvena ajatuksissa siinteli vanha rivinelosella oleva kahdeksankymmentäluvun lopun BMW K100 matkapyörä. Päästyäni viimein koeistumaan Baijerin inssien keksintöön, se vaikutti muutaman sentin ahtaalta ja pieneltä joka suunnassa. Virkavallan ajoittainen läsnäolo asvalttiteiden piennaralueilla oli jo ennakkoon huolenaiheenani, ja koin ajokorttini olevan taskussani vain lainakäytössä.

Jostain tupsahti ajatus nappularenkaisesta päpättimestä, jolla voi ajella hiekkateitä näkymättömiin, sen koommin ajattelematta kameratolppia ja tutkaratsioita.

Kesällä osui kohdalle myyntiin ilmoitettu korotettu Super Tenere, jossa oli myös korotettu penkki, korotettu stonga ja alaslasketut jalkatapit.
Tämä viimein tuntui kyllin kookkaalta laitteelta, ja tästä puuttui hondamonkeymainen fiilis. Siinä oli kiva istua. Yamahaa oli huollettu, ja paikat näyttivät olevan ehjiä (katteissa tietenkin säröjä ja halkeamia ja paikkauksia). Tein kaupat.

Ikääntynyt mopo on oiva harrastepeli, johon Ebay tarjoaa kohtuuhintaista osaa. Tätä kautta saan sammutettua tekniikan kanssa näpräämisen intoa, ja vieläpä kohtuuhintaan.
Yamahan 90-luvun sisarmallit tarjoavat eksoottisia vaihtoehtoja mm. moottorin osien vaihtokelpoisuuden kautta. Investointihalukkuudesta riippuen, Yamahan asfalttimallien (viritetyillä ja hoonatuilla) kisaosilla pääsee yli sadan hepan tehoihin.

Nyt 1850km rikkaampana, yhä odotan milloin viimein pääsen kokemaan mopon lippaamisen tunnerikkaan tapahtumasarjan.
Tällä iällä menokahvan kääntämistä nollanopeudesta stoppariin asti (etenkin soratiellä) rajoittaa haluttomuus tutustua maakunnan riisuttuihin terveyspalveluihin. En tiedä, ehjääntyvätkö katkenneet luut tällä iällä enää niin hyvin kuin parikymppisellä. Kunnon lipoilla tulisi varmaan tauko talven laskettelukauteenkin.

Yritän pysyä suksimäessäkin pystyssä, sillä sekin on minulle uusi harraste.
Mietin näet asiaa parikymmentä vuotta, ja ...

[Wesihiisi]

No, 39-vuotiaana sitä jotenkin koki elämän olevan jo ohi (kuten kymmenen vuotta aiemminkin), niin sitten tuli "laite" hommattua.
Lapsetkin olivat jo siinä iässä, että sentään muistaisivat isänsä, jos huonosti käy

Kolmas mopo menossa ja vielä hengissä. Ehkä ne typerimmät stuntit on jo nuorena kokeiltu
Vähän tahtoo sitä vikaa olla, että ruokahalu kasvaa syödessä. Pyöriä pitäisi olla kaksi: toinen jolla pääsee pahoihin paikkoihin (ja pois),
ja toinen millä viitsii ajaa siirtymätkin...pitääkin taas laittaa lotto vetämään

[daddy0]

Ennen virallista mopoikää tuli ajeltua sukulaismiehen vanha pappa-Tunturi puhki ja hieman kokeiltua serkkupojan krossipyörääkin pellolla. Mopolla tuli sitten ajeltua melkein kolme vuotta vuodet ympäriinsä ja olihan se varmaan näky kun reilut 180 cm ihmisen lihaa oli sykkyrällä Honda Monkeyn päällä. Sitten tuli hiljainen ajanjakso ja vasta tänä kesänä melkein 32 vuotiaana päätin heittää vaimon mielipiteillä vesilintua ja hankkia sen kevari-iästä asti himoitsemani moottoripyörän. Korttikin piti ajaa ensin, mutta viimein Juhannuksena oli kortti kädessä ja Dominator pihassa. Tarkoituksella hankin ekaksi pyöräksi matkaenduron, jotta pääsen näkemään että kiinnostaako enemmän pikitiellä ajelu vai maastoläheisempi hauskanpito. Hieman oli vaikutusta myös Raimo Aniaksen matkaendurosivustoilla valinnan tekoon. No kesällä tuli 4700 km Dominatorin mittariin ja syksyllä myin sen pois hieman paremmassa kunnossa. Ehei, en minä mihinkään ole menossa joukostanne, vaan tilalle on toivottavasti tulossa hieman maastokelpoisempi pyörä. Kunhan se oikea XR650L, XR600R tai TT600R osuu kohdalle, niin se on menoa taas. Rahat on jo valmiina, joten saa tarjota

[KKO]

Tutun oloista tekstiä yllä... Nuorena kovaa mopoilua metsässä ja pellolla yms. paikoissa muutamalla eri tunturilla (pappa, supersport ja tiger). Sitten ei oikeastaan mitään ennenkuin 30v reissulla 2001 vuokraenduropyörällä Kreikassa ajelua. Mukavaa oli mutta jäi esikoisen syntymän jalkoihin... Ja muutaman vuoden päästä Suomessa sitten havaitsin että samanoloisia kamppeita on täälläkin saatavilla...

Kolmas kesä nyt takana Dakar bemarilla ja mukavaa on ollut. Käytetyn pyörän hankinnassa on se hyvä puoli ettei tarvitse niin kovasti jännittää niitä ekoja naarmuja. MP@ hoiti ne alta pois ja varusteli muutenkin tuota kampetta mukavasti.

Riittävän haastavassa paikassa kun on niin ei voi tehdä muuta kuin keskittyä 100% teholla käsillä olevaan tilanteeseen. Joskus niistä sitten selvittyään tuntuu melkoisen mukavalta. Työn ja muidenkin asioiden aiheuttamat paineet on silloin taka-alalla tehokkaasti.

Mukavaa / rennon oloista porukkaakin tuntuu pesiintyneen tämän harrastuksen ympärille.

Niin ja Keski-Suomessa on harrastukseen mukavasti soveltuvat tiet !

[x-mean]

olihan se varmaan näky kun reilut 180 cm ihmisen lihaa oli sykkyrällä Honda Monkeyn päällä.

Heh,tuttua touhua,ja vielä aikuis-iällä Joo..ajelin poikien mankilla pyörätiellä kun etsiskelin kadottamiani avaimia sieltä.Huomasin tytön rullaluistimilla,ja päätin pysäyttää tämän kysyäkseni onko hän nähnyt avaimia.No,tyttöpä pyllähtikin pyörätien sivulle hiekalle nurin,kun pysäytin mopon kysyäkseni asiaa Onneks ei suurempia vammoja tullut,mutta en tiedä tänä päivänäkään,oliko tyttö vaan niin kokematon rullaluistelija,vai olinko niin outo karvaturpa että tyttö peljästyi
Mä olen kyllä kehdannut ajella kaikennnäköisillä härveleillä,ja tuota intoa on riittänyt tosiaan nyt taas "kultaisella keski-iällä".Kai se alkoi tuo hurahtaminen tuossa vajaa 10 vuotta takaperin,kun piti hommata omille pojille 2-pyörästä,ja mopedia oli välillä enempikin,sit satapiikkiä ja kakspuokkia.Isompia vehkeitä on tullut vaan hiukka lainailtua