Matkailua euroopassa

[Kunkku]

Venäjältä Valko-Venäjälle mentiin lähellä Latvian rajaa olevalta ylityspaikalta, joka vaikutti lähinnä sinne unohtuneelta muinaisjäänteeltä ja jonne varmaankin lähetetään jotain mokanneet rajavirkailijat. Virkailijat vaan huitoivat jatkamaan matkaa Valko-Venäjälle. Sieltä ajeltiin kohtuullisen suoraaan Minskiin pieniä teitä ja kaupunkeja suosien.

Vieläkö muistat käyttämiesi rajanylityspaikkojen nimet? Kyseltiinkö muita papereita kuin passia ja rekisteriotetta? Vihreää korttia, kansainvälistä ajokorttia? Pystyisikö pelkässä läpiajossa pärjäämään euroilla ja luottokortilla, vai kannattaisiko joka tapauksessa vaihtaa rahaa?

[Å]

Venäjältä Valko-Venäjälle mentiin lähellä Latvian rajaa olevalta ylityspaikalta, joka vaikutti lähinnä sinne unohtuneelta muinaisjäänteeltä ja jonne varmaankin lähetetään jotain mokanneet rajavirkailijat. Virkailijat vaan huitoivat jatkamaan matkaa Valko-Venäjälle. Sieltä ajeltiin kohtuullisen suoraaan Minskiin pieniä teitä ja kaupunkeja suosien.

Vieläkö muistat käyttämiesi rajanylityspaikkojen nimet? Kyseltiinkö muita papereita kuin passia ja rekisteriotetta? Vihreää korttia, kansainvälistä ajokorttia? Pystyisikö pelkässä läpiajossa pärjäämään euroilla ja luottokortilla, vai kannattaisiko joka tapauksessa vaihtaa rahaa?

Moi

Puolan suuntaan rajanylityspaikka oli Bobrowniki. Venäjältä Valkovenäjälle paikka oli Sebezhistä (Venäjällä) etelään lähtevällä P62 tiellä, joka Valkovenäjän puolella muuttuu P 117 tieksi. Rajanylityspaikan nimeä en tiedä, mutta se on tässä

Bobrowniki ei liene kovin tuttu muille kuin puolalaisille ja valko-venäläisille - ainakin autojen rekisterikilvistä päätellen. Ilmeisesti Hrodna ja Brest ovat suositumpia. Huonosti - jos ollenkaan - osasivat englantia, mutta huitomalla ja muutamalla enlantisanalla tuolla pärjättiin.

Passi, viisumi, migraatiokortti, rekisteriote, green card ja tulliselvityskaavake tarvittiin raja-asemalla.

Poliisit eivät kyselleet kansainvälisen ajokortin perään. Osasivat lukea suomalaisestakin kortista kaiken tarvittavan - ihan ilman apua . Ei meillä ollut KV-ajokorttia.

Bensaa saa ostettua kortilla ja euroilla/dollareilla saa myös maksettua. Saattavat jopa vaatia sitä ulkomaalaiselta - hallinnolta on kuulema tullut jokin sellainen laki, ohje tms., että ulkomaanelävän pitäisi maksaa maansa valuutalla. Meiltä kelpasivat ruupelit, euroja tai taaloja eivät vaatineet.

[Ari]

Taas mennään. Mitään extremeä ei ole tällä kertaa ohjelmassa, Via Balticaa Unkariin, muutama päivä lomailua ja takaisin Suomeen. Jos joku on liikkeellä Pohjois-Unkarissa, kannattaa laittaa viestiä, yösijaa motoristeille löytyy kyllä. Ja hyvällä tuurilla voi saada yömyssyn Unicumia tai Palinkaa.

[Marko Hemmilä]

Taas mennään. Mitään extremeä ei ole tällä kertaa ohjelmassa, Via Balticaa Unkariin, muutama päivä lomailua ja takaisin Suomeen. Jos joku on liikkeellä Pohjois-Unkarissa, kannattaa laittaa viestiä, yösijaa motoristeille löytyy kyllä. Ja hyvällä tuurilla voi saada yömyssyn Unicumia tai Palinkaa.

Terkkuja naapureille

[Ari]

Joo, kerrotaan kunhan olen perillä. Reilut tuhat kilometriä takana tänään ja kolme puolisataa vielä jäljellä. Helppo nakki vaikkapa Saksassa, mutta Itä Puolan läpiajossa matka ei etene kovinkaan vauhdilla. Muutama ruuhka on osunut kohdalle, Bialystokissa oli reilut 30 astetta ja parikymmentä kilsaa myöhemmin kunnon ukkosmyräkkä. Sokeripalan kokoisia rakeita satoi hetken niin paljon, että liikenne pysähtyi liukkaan tien vuoksi. Nopeestihan ne siinä lämmössä suli.

[Ari]

Terveiset tuli kerrottua. Hauska keskustelu käytiin aiheeseen liittyen. Kerroin, että Marko lähetti terveisiä. Vanhempi naapurinrouva kysyi, että tuleeko tänne ? Vastasin, ettei taida tulla kun on Amerikassa. Amerikassa ? Selitin, että ajelee mopolla viisi vuotta ympäri maapalloa. Kommentti oli, että on se hunsvotti, kun ei pysy kotona. Pakko oli vastata, että sellainen se nimenomaan on, hunsvotti.

[Kunkku]

Ei niin sivistynyttä maata, eikä niin hyvää kotikasvatusta, etteikö niitä hunsvottejakin aina vaan löytyisi.

[Marko Hemmilä]

Terveiset tuli kerrottua. Hauska keskustelu käytiin aiheeseen liittyen. Kerroin, että Marko lähetti terveisiä. Vanhempi naapurinrouva kysyi, että tuleeko tänne ? Vastasin, ettei taida tulla kun on Amerikassa. Amerikassa ? Selitin, että ajelee mopolla viisi vuotta ympäri maapalloa. Kommentti oli, että on se hunsvotti, kun ei pysy kotona. Pakko oli vastata, että sellainen se nimenomaan on, hunsvotti.

[Marko Hemmilä]

Ei niin sivistynyttä maata, eikä niin hyvää kotikasvatusta, etteikö niitä hunsvottejakin aina vaan löytyisi.

Näin on

[Ari]

Olisiko vinkkejä nettisaiteista, karttaohjelmista, tms, josta löytäisi reitin varrelle osuvia nähtävyyksiä, historiallisia paikkoja, tms kiinnostavia kohteita.
Useinkin huomaa vasta jälkeen päin, että tuli ajettua läheltä paikkoja, joissa olisi ollut kiva käydä, jos tietoa olisi ollut ennakkoon.

Unsecon maailmanperintökohteiden karttaa on tullut katseltua, sieltä löytyy jonkin verran, mutta lisä ei olisi pahitteeksi. http://whc.unesco.org/en/list/

[Toivo]

Kaikenlaisia hankaluuksia tuntuu vieläkin olevan maasta toiseen siirryttäessä. 60-70-luvulla oli kai vielä enemmän. Ei ollut valuuttaa joka kävisi kaikkialla eikä pankkikortteja ollut käytössä. Joka maahan oli vaihdettava sen maan valuuttaa. Tosin Suomen markka kelpasi silloisessa Itä-Euroopassa monin paikoin. Esim. Italiaan mennessä tilattiin bensiinikupongit määrätylle reitille jolloi saatiin "turistibensiiniä" puoleen hintaan. Tullista selvisi moottoripyörillä yleensä ilman tarkastusta. Tosin kerran Tsekkoslovakian rajalla tullimies löysi perälaukusta neliskulmaisen litteän kiven ja vaati selitystä mikä se on. Se oli Pannoniarallista saadun palkintopystin pohjakivi mutta en saanut miestä sitä ymmärtämään. Kerran Hollannin ja Saksan raja-asemalla oli liikenne ohjattu niin, että henkilöautojen piti mennä tullirakennuksen vasemmalle sivulle ja kuorma- autojen oikealle puolelle. Ajoin vahingossa väärälle puolelle ja kun sen huomasin käännyin ympäri ja kiersin rakennuksen. Samassa ryntäsi rakennuksesta tullimies, huusi niin että sylki lensi kauas. Takaa tuli toinen mies, ojensi kätensä johon annoin passin. Mies vilkaisi passia ja näytti: antaa mennä. Niin kauan kuin peilistä näin, tämä ensimmäinen mies pui nyrkkiä ja huusi kurkku suorana. Tangerissa tullimiehet eivät olleet näkevinään, tarkastivat autot ja häipyivät tiehensä. Jäin yksin isolle aukiolle odottamaan. Aikanaan lähestyi haalaripukuinen mies ja ehdotti että hän järjestää tullauksen kun maksan. En siihen suostunut. Noin tunnin kuluttua tullimies kävi päästämässä minut matkaan.