Hevosia

[ratsastaja]

Mukavaa huomata, että täällä on hevosen asiallista ohitusta mietitty ja asiasta vinkattu hevosfooruminkin puolelle.

Kuten foorumiamme lukenut saattaa huomata siellä löytyy myös melko kärkeviä kannanottoja (raipalla hutkimiset ym), jotka suurimmaksi osaksi kumpuavat vaaratilanteiden aiheuttamasta säikähdyksestä. Yleisesti ottaen kukaan täysjärkinen ratsukko ei varmasti muille tien käyttäjille huuda saati huido, mutta mätiä omenia löytyy harmiksemme niin hevosharrastajista kuin motoristeistakin.

Yleisesti ottaen hevosta kohdattaessa kannattaa hidastaa ja seurata onko ratsukko huomannut sinut. Liikumme molemmat harrastajat myös rauhallisilla metsäteillä, joilla esimerkiksi laukkaava ratsukko ei välttämättä kuule takaa tulevaa ajoneuvoa. Ratsukko yleensä siirtyy mieluiten hitaimpaan askellajiinsa käyntiin ohituksen ajaksi.

Ratsukkoa lähestytään rauhallista tasaista nopeutta välttäen kaasutuksia. Pysäyttäminen tai moottorin sammutus ei yleensä ole tarpeen ellei ratsastaja erityisesti näin viestitä. Yleisin tapa pyytää hidastamaan tai auton jo edetessä hitaasti pysäyttämään kokonaan on käden nostaminen sivulle 90 asteen kyynärkulmassa. Jos hevonen jostakin syystä liikehtii erittäin hermostuneesti on myös syytä hidastaa ilman erillistä pyyntöä. Kaikissa tilanteissa ratsastaja kun ei kykene käsiään ohjasta (=jarru) irrottamaan.

Tärkeintä ohituksessa on sopiva tilannenopeus, jolloin kykenet reagoimaan eläimen nopeisiinkin reaktioihin (niitä voi aiheuttaa paitsi auto myös tien viertä viistävä muovipussi tms). Ohita hevonen samalla tapaa kuin ohittaisit tiellä möllöttävän hirven. Vaikka hevonen on maastovarma ja selässä osaava ratsastaja voivat eläimen vaistot ottaa vallan, jolloin ratsastajaa viedään kuin lapasta.

Itse ratsastajana pyrin välttämään vilkkaammin liikennöityjä teitä ja suosimaan rauhallisia polkuja ja metsäautoteitä. Kaikkea kontaktia liikenteen kanssa ei kuitenkaan voi välttää. Muun liikenteen kohtaamisiin varustaudumme päiväsaikaankin ratsastajan heijastinliivillä ja hevonen kantaa päällään huomioväristä ratsastusloimea heijastinnauhoin. Olen havainnut, että hyvin heijastettu ratsukko ohitetaan useimmiten huomattavasti kohteliaammin.

Kaikesta huolimatta välillä vastaan tulee tietämättömiä ja toisinaan myös oikeasti ilkeyttään hevosta säikyttäviä motoristejä. Tällaiset tilanteet kuumentavat tunteita, sillä oma hengenlähtö voi olla toisen ajattelemattomuuden vuoksi lähellä. Pillastuneen hevosen selässä matkustajan rooliin joutumista en suosittele kellekään.

Huomioidaan toisiamme puolin ja toisin. Kiitän kiinnostuksesta ja toivotan onnistuneita kohtaamisia hevosten kanssa!

[Pasi]

Vilkaisisitko ratsastaja tuota wikissä olevaa ohjetta että onko se sinun mielestä kohdallaan. Voit myös editoida jos on tarpeen.


http://www.matkaendurot.net/wiki/index. ... ohtaaminen

[NiKu]

Jos tiell tulee hevonen vastaan, ni kyl hiljennän AINA.
Ajanko sitten traktoria, mopoa tai autoa, ni kyl aina tulee hidastettua.. tähänhän sitten monta eri syytä, toinen selitetty alhaalla, ja toinen on et saa mahdollisuuden katsella vähän naiskauneutta

Kyl sen verran hyvin tietää hevoset et jos ne pillastuu, ni sit ei oo enä kenelläkään kivaa. Muuten ei itellä hevosilt kauheesti kokeemusta.
Ratsastaa koitin yhes vaihees, äxän innostamana, mut se ei ollu kyl herkkua hevosell taikka mulle

Kuulemma muistutin enemmä perunasäkkiä ku mikää Satuprinssiä

[Annusee]

Haluaisin kiittää Oulun Juurussuo / Pikkarala-akselilla "mopoilevia" crossikuskeja.

Erittäin viksuja ja tolokkuja kavereita on tullu vastaan ja menny ohitte, kun olen hevoseni kanssa ollut liikenteessä

Kerran meinasi yhteen crossariin tulla kavion kuva (ja vielä talvikengällä) ku sivuluisussa veti ohitte vaikka kovasti näytin hiljentämismerkkiä, kaverinsa ottivat ohituksen jo heti paremmalla asenteella. Onneksi ei osuttu, ois tullu muuten ruma ruttu pyörään tai kuskiin.

Hymyillään ku tavataan

(juu, miehelläkin on joku moponrohjo tallissa, mutta mulle se on liian painava ja korkea, joten joudun pysyttelemään nuissa karvapäällisissä enduroissa)

[Rampe]

(juu, miehelläkin on joku moponrohjo tallissa, mutta mulle se on liian painava ja korkea, joten joudun pysyttelemään nuissa karvapäällisissä enduroissa)

Heräs oikeen kysymys, että kuinka kevyellä ja matalalla hevosella sitä oikein ratsastetaan

Anteeksi oli pakko kuitata No, onhan siinä enemmän tukipisteitä maata kohden . . . enimmäkseen.

Kiva, että täällä on asiasta keskusteltu. Toukokuun enskatapaaminen (maastoajo"koulutus") Niinisalossa on samaan aikaan, kun lähistöllä (Jämi) järjestetään matkaratsastuksen pohjoismaiden mestaruus, joten asia on ajankohtainen.

[Sottapytty]

Kunnioitusta pitää olla ratsukkoa kohtaan,
kaikki hevoset eivät ole poliisihevosen tasolla hermorakenteeltaan

Hevoset, nehän on ihan eläimiä! ei tennismailoja.

Ajatus:
Millaistahan olisi yrittää pysyä 500 kiloisen enduron kyydissä, jossa jalkatapit ja ohjaustanko roikkuisivat narujen varassa.
Lisänä se oma tahto kuten hevosilla, jotka saaliseläimen perusluonteella pyrkivät pahimmillaan pakenemaan pientäkin rasahdusta täysillä takaviistoon.

[MarkkuHoo]

Haukiputaan suunnalla kun on noita hevostalleja useampikin, niin ainakin Virpiniemen, Kellon ja Takkurannan suunnilla metsäteillä tulee todella monasti ratsastajia vastaan.

Itse olen ottanut tavaksi pysähtyä ja sammuttaa moottorin. Ne hevoset tulee rauhakseen yleensä sieltä, ja voipi katsella komiaita elämiä luonnossa, ja ratsastajat yleensä iloisesti vilkuttelee ja kiittelee kohteliaasta huomioimisesta. Kaikille tulee hyvä mieli, ja elämä on mukavampaa. Eikä maksa mittään.

[Kauramoottori]

Ihania ootte jos/kun hidastatte tai sammutatte pyörän päästääksenne hevoset kuskeineen ohi. Itse ratsastan paljon maastossa (+ osallistun miehen enduroharrastukseen pesemällä sen kuraisia kamoja ) ja pyrin aina väistämään, jos huomaan, että on tulossa vastaan/ohi jotain, joka voi säikäyttää hevosen. Nuo ratsastajan yllä mainitsemat tavat toimia ovat hyviä, ja vielä lisäisin näihin, että hidastaminenkin voi riittää, anna ratsastajalle aikaa toimia hevosen kanssa niinkuin parhaaksi näkee. Minä siirryn pollen kanssa mahdollisuuksien mukaan pois tieltä ja päästän prätkän/auton/ tms. ohi, tai hyppään alas selästä koska oma hevoseni tuntee olonsa turvallisemmaksi, kun olen maassa sen vieressä.
Mieheni harrastuksen takia tiedän, missä ns. järjestäytyneet enskamiehet ajavat, enkä todellakaan tunge sinne hevosen kanssa silloin, kun tiedän että siellä ajetaan. Mielestäni hevoset ja endurot mahtuvat hyvin samoille reiteille, kunhan eivät ole siellä yhtä aikaa. Näkisin jopa hyötyä molemmille toisistaan, jos saataisiin voimat ja joukot yhdistettyä ja yhdessä mm. raivattua uusia reittejä kumpienkin käyttöön, kunhan sovitaan vuorot reittien käytölle (tyyliin enskat parittomina päivinä ja hevoset parillisina päivinä).

[Vikke]

Kävin tuolla karva oopelien sivuilla lueskelemassa.............
Kyllä meillä on hyvä foorumi, sielä ne tappelee keskenään ht:n sivuilla
no allekirjoittaneella ei ole ollut minkään laisia ongelmia metsä
poluilla vaan kerran isolla sora tiellä kun hidastin ja pinta kaasulla
ohitin hevosen ja kärryt ohjaaja huusi naamapunaisena jotain no
minä kysyin asiallisesti että mistä ukilla sandaali puristaa naama muuttui
violetiksi ja volyymi vain nousi että mitä vit#¤& sinä täälä rälläät.
Siis YLEISELLÄ TIELLÄ. no vastasin että samaa ulkosynnytintä
kuin sinäkin ja jatkoin matkaa.

Niin että tömmöisistäkin tapauksista nuo jutut syntyy, aina olen koittanut
ottaa hevoset huomioon enkä ainakaan tahallaan ole säikytellyt.

Lopuksi on todettava että yleensä hepoisilla liikuvat on asiallista väkeä
ja aina ollaan kaikki mahduttu metsä poluille ja mahdutaan varmasti
edelleen.

[THä]

Tuli mieleen vähän toisenlainen hevoskohtaaminen muutaman vuoden takaa. Maalta olen kotoisin ja olin kotopuolessa käymässä. Ulkoilutin sitten vanhaa pappatunturia ja pöristelin naapuriin. Siinä pihassa naapurin kanssa turistiin jotain, istuskelin itse mopon päällä nojaillen kyynärpäillä sarviin. Sitten tuntuu niskassa lämpöinen henkäys, kun siitä katson taakse, niin eiköstä siinä seiso hevonen turpa noin 20cm omasta. En oikein hetkeen osannut sanoa mitään. Oli naapurin vaimon veljen tyttö tullut kanssa kyläilemään ja tuo kun ratsastelee, niin oli ottanut hepan tallista ja teputellut hissukseen siihen mun taakse Siinä sitten vähän aikaa tuijotettiin toisiamme, ihan kunnioitettavan kokoinen elukka kun on riittävän lähellä.

Hyvin on aina mahduttu kaikki olemaan, tosin enää ei hevosta tuossa naapurissa ole.

Noista tiekohtaamisista, niin helposti voi tahattomastikin tulla se kohdalla kaasutus. Helposti kun moottoriajoneuvolla ajattelee, olkoon auto tai mopo, että tilanne on ohi kun toinen on sivuutettu. Kun vastaantuleva autokin on kohdalla, niin silloin voi jo laittaa pimeällä pitkät kun tilanne on ohi. Että ei kaikki sitä ilkeyttään tee, ei vaan ymmärretä.

[FinMoto]

Haukiputaan suunnalla kun on noita hevostalleja useampikin, niin ainakin Virpiniemen, Kellon ja Takkurannan suunnilla metsäteillä tulee todella monasti ratsastajia vastaan.

Itse olen ottanut tavaksi pysähtyä ja sammuttaa moottorin. Ne hevoset tulee rauhakseen yleensä sieltä, ja voipi katsella komiaita elämiä luonnossa, ja ratsastajat yleensä iloisesti vilkuttelee ja kiittelee kohteliaasta huomioimisesta. Kaikille tulee hyvä mieli, ja elämä on mukavampaa. Eikä maksa mittään.

Totta on !

Monesti hankalaan tilanteeseen johtaa tilannenopeus eli ajetaan omaa reittiä niinkuin se olisi yksisuuntainen....

Sama pätee ihan missä polulla vaan, talvella tai kesällä.

Aina on mahdollista että sokkokurvissa on joku vastassa, hevonen, moottorikelkka tai toinen enska.

Eli kun pikkasen höllää ja jättää lujaa ajamisen paikkaa missä se on todellakin varmaa ja turvallista, niin hyvin menee.

Hepat on kivoja ja teen niinkuin MarkkuHoo, hevosia on aina vaan enempi ja hyvä niin.

[TTA]

Mopopoikia varmaan rauhottais pieni asiallinen keskustelu. Mutta jos pojat kaasuttelee karkuun niin milläs otat ne kiinni jutustelua varten?

Itse ajelin kerran kärrypolkua maalaistalon ohi reittiä jota piti päästä radan yli mutta VR olikin kaivanut radan vierelle valtavat ojat. Köröttelin sitten takaisinpäin niin olikin isännän Pajero tiellä poikittain ja pienet rakoset vierellä tukittu kottikärryllä sekä lumikolalla. Isäntä istui portailla poltellen piippua ja eipä siinä auttanut muu kuin pistää pyörä parkkiin ja ruuvailla kypärää päästä. Asiallisen keskustelun jälkeen selvisi että isäntä kouluttaa hevosia ja ne säikkyy mopoja. Lisäksi oli pari kertaa enduromiehet tulleet radan yli ja pysäytystä yrittäessä ajaneet melkein isännän päälle. Totesimme siinä yhteistuumin että yksityistiet voivat olla ihan oikeassa yksityiskäytössä ja hyvien päivänjatkojen toivottamisten jälkeen isäntä ajoi Pajeron pois ja jatkoin matkaa morjestamisten kera. Rauhallinen keskustelu oli hyvä ratkaisu ja täytyy myöntää että jos olis ollut pelkkä talikkoa heiluttava isäntä edessä niin olisin minäkin yrittänyt karkuun. Ja jos joskus olisin samoilla seuduilla liikkunut niin ohi olisi ajettu reilulla kaasulla.

Useamman kerran nyt myöhemmin on tullut hevosia kohdatessa laitettua mopo tien varteen parkkiin moottori sammutettuna ja odotettua että heppa menee ohi. Vaikeampi tilanne on hevosen ohittaminen. Joskus on nähnyt sitä että ratsastaja kääntää hevosen tien pientareelle poikittain joka on selvä merkki että mopoilijan pitää varoa ja myös hevoselle hyvä koska hevonen nyt näkee mikä sieltä tulee. Joskus ei kuitenkaan kumpikaan ehdi reagoida vaan esim. mäen nyppylän jälkeen edessä onkin hevosen perse ja itsellä vauhtia se sallitut 80km/h niin ratkaisuvaihtoehdot jäävät melko vähiin.

Autotiellä kun prätkä ohittaa niin yleensä vaikuttaa siltä kuin kohdalla väännetäisiin tahallaan hanaa. Totuus on kuitenkin että pakoputki sojottaa taaksepäin ja äänet kuuluu todellisena vasta kun pyörä on ohittanut. Tästä voi tulla harha että annetaan hanaa vaikka todellisuudessa ajetaan tasakaasulla.

Joku antoi vinkin tuolla heppafoorumilla että katsoo peiliin miten hevonen reagoi. Mitäs jos hevonen on vauhkoontunut niin mitä sitten tehdään? Pistetään mopo barrikadiksi eteen? Ajetaan vierelle runsaasti kaasutellen rauhoittamaan hevosta? Vai soitetaanko ambulanssi varuiksi? Itse en tiedä mitä tehdä muuta kuin seurata hiljaa perästä ja katsoa tuleeko ruumiita.

Tuli puolileikillään mieleen että pitäisikö hevosiinkin ruuvata sellainen ns. tappokatkaisija. Punainen nappi josta painamalla antais nopeasti vaikuttavan rauhoittavan ruiskeen ja hevonen lauhtuis heti. Tuntuu että usein annetaan nuorille likoille hieman liian tehokas laite alle - sama kuin mopopojille annettaisiin 400 kuutioinen crossipyörä alle jossa saattaa välillä silloin tällöin hirttää kaasu täysille.

[Kratti]

Joskus on nähnyt sitä että ratsastaja kääntää hevosen tien pientareelle poikittain joka on selvä merkki että mopoilijan pitää varoa ja myös hevoselle hyvä koska hevonen nyt näkee mikä sieltä tulee.

Jostain olen kuullut, että hevosta ei saisi koskaan lähestyä takaapäin. Ei edes jalkaisin. Sen säännön noudattamista tuossa kai yritetään helpottaa. Mopoa ei vielä ole ja odottavan aika on pitkä, mutta polkupyörällä olen ohittanut hevosen ajamalla tien toista laitaa, jos mahdollista. En tiedä onko siitä mitään apua, mutta potkun osuman mahdollisuus ainakin pienenee. Kai hevonenkin näkee tulijan hieman kauempaa.

Tuolla "Tien lukeminen" keskustelussa mainitaan "Ison eläimen jättämät jäljet (usein kavionjäljet) hiekkatiellä.", josta ainakin voi arvailla onko hevosia liikkeellä.

[Lakupilotti]

Sopu sijaa antaa, ja toinen toisensa huomioon ottaen kyllä mahdutaan kulkemaan. Hieman silti hämmästyttää joidenkin hevosihmisten käsitys yleisillä teillä liikkumisesta. Jos lähtee moiseen ympäristöön millä hyvänsä ajoneuvolla, niin pitää myös pystyä kohtaamaan muita tielläliikkujia, vaikkapa se metsätiellä mutkan takaa yllättäen ilmestyvä moottoripyörä, auto, tukkirekka, hiace tai panssarivaunu. Mikäli se on hyvin epävarmaa, on parempi pysyä omalla tontilla.

Ei sillä, että mulla olisi ollut koskaan ongelmia hevosten kohtaamisessa tiellä ja poluilla. Teen sen aina mahdollisimman rauhallisesti ja varovaisuutta noudattaen, ja olen yleensä saanut iloisen tervehdyksen ratsastajalta.

Hieno eläin hevonen on, ja olen jopa joskus hoitanut semmoisia.

Make & Laku

[Ruoste]

Eilen olin ylittämässä kauramoottorilla Iijokea ja sillalla molemminpuolin tuli tukkirekkaa edestä ja takaa (ja lujaa kuten aina) onneksi vielä paikallinen lentokonesankari suoritti samaanaikaan ylilennon päätäni hipoen....
Son hiano tunne kiikkua reilusti sillankaiteen yläpuolella ja tuntea kun hevonen alakaa hieman puhallella....
No tämän jäläkeen ei paljon pusikoista syöksyvät moottorikelkkailijat tuntuneet enää missään.
Aina sitä sattuu ja tapahtuu oli sitä sitten liikkeellä millä vehkeellä tahansa,
jos haluaa välttyä kohtaamasta kanssihmisiä omien harrastustensa parissa, niin silloin kannatta pysyä kotisohvalla.
(Ja kuka haluaa kevätauringon paistaessa kököttää sohvan nurkassa )