Kiitoksia positiivisesta palautteesta! Ja Jakkelle onnea projektiin!
Itteä säväyttää sekin, kun jossain metsän keskellä kaukana kaikesta kasvaakin yhtäkkiä joku lilja, tai juhannusruusu. Rakennuksia ei välttämättä enää olekaan, kasvi vaan enää merkkinä ihmisistä.
Tuosta Hinkun mainitsemasta jutusta tuli mieleen Raatteen tien varressa kasvava hauskanniminen Räpelö, jonka historia on vähemmän hauska. Ei se muuten siellä kuulemma kasvaisi, mutta tuli paikalle puna-armeijan hevosten rehun mukana.
Tämä mielenkiinto hylättyihin paikkoihin onkin näemmä yleisempää kuin luulinkaan! Ja tietysti joku on kehittänyt siitä oikein tosi harrastuksen: http://ron.1g.fi/unohdetut/index.html
Katsoitko Hilppa näitä?
Vaikuttava valokuva on monen tekijän summa.
Ja ettei kohta polliisi ala huudella notta valokuvasivuille siitä jorisemaan, täällä ajetaan mopoilla , niin liitän nyt tämän jutun moottoripyöräilyyn vakaalla aikomuksellani dokumentoida kunnolla kesän reissut tekstein ja kuvin.
Harmittaa kun sitte syksyllä pähkitään taas, että mikäs reissu se olikaan kun käytiin sielläjasiellä. Monesti reissusta on tasan kaksi kuvaa, kummallakin kuskilla yksi, ja nekin samasta paikasta..
YLE Teema 00.10 - 01.50
(Pripyat, Itävalta 1999) Kymmenen vuotta Tshernobylin suuronnettomuuden jälkeen kuvatussa mustavalkoisessa vaikuttavassa dokumentissa seurataan elämää 30 neliökilometrin eristetyllä alueella ydinvoimalan ympärillä. MV.
"Kahviautomaatti valuttaa moottoriöljyä kuppiin ja päivä on muutenkin saranoiltaan"
YLE Teema 00.10 - 01.50
(Pripyat, Itävalta 1999) Kymmenen vuotta Tshernobylin suuronnettomuuden jälkeen kuvatussa mustavalkoisessa vaikuttavassa dokumentissa seurataan elämää 30 neliökilometrin eristetyllä alueella ydinvoimalan ympärillä. MV.
YLE Teema 00.10 - 01.50
(Pripyat, Itävalta 1999) Kymmenen vuotta Tshernobylin suuronnettomuuden jälkeen kuvatussa mustavalkoisessa vaikuttavassa dokumentissa seurataan elämää 30 neliökilometrin eristetyllä alueella ydinvoimalan ympärillä. MV.
Olin ensimmäistä kertaa Viron saaria kiertämässä 03, kun kohtasin aika absurdin näyn keskellä kaunista Hiidenmaan länsikärkeä. Kiireellä sieltä oli aikanaan lähdetty.
By the way...
Ihan kuin olisin kerran nähnyt estonian muistomerkin
lentokoneesta käsin hiiunmaalla... sellanen joku rautaputki vinosti...
en oo kyllä varma oliko se juuri se, hyvä keli oli ainakin nähdä alas.
-Jos ei oo ihan varma niin kannattaa silti yrittää-
Neuvostoliiton romahdettua ja Viron itsenäistyttyä sotilaat lähetettiin kotimaahan, Tuollaisia paikkoja on Viro täynnänsä, kävin jokunen vuosi sitten Tallinnan ja Narvan välillä paikassa, jossa oli ollut ohjuksiakin, vain siilot olivat jäljellä. Ohjukset oli kuulemma aikanaan suunnattu Suomeen. Paldiskin laivastotukikohta on jäänyt näkemättä, se oli ilmeisesti pahoin tuhottu venäläisten toimesta lähtörytäkässä
Olisihan tuo pitänyt muistaa....
Kukaan ei olisi uskonut että Suuri ja mahtava Neuvostoliittto hajoaa.
Niin vain kävi. Miten mahtaa käydä kun nyt ruuan hinnat on pilvissä?
New Yorkissa on neljä miljoonaa työssäkäyvää ihmistä joilla ei riitä palkka ruokaan...
-Jos ei oo ihan varma niin kannattaa silti yrittää-
Kymmenen vuotta takaperin olin opiskelemassa Liettuassa, ja silloin tuli käytyä myös Kuurin niemimaalla Itämeren rannalla. Siellä oli kans rannalla paljon hylättyjä, keskeneräisiä, Neuvostoliiton aikaisia rakennuksia. Ilmeisesti niitä olisi rakennettu Kaliningradin sotaherroille loma-asunnoiksi, mutta kun rajat meni uusiksi, niin jäivät kesken.
Itse kävin toissakesänä Kuurin kynnäksellä ja siellä oli tosiaan neukkuaikoijen raunioita. Latviasta löytää edelleen mm. hylätyn tutka-aseman jne... Keskeltä metsää saattaa löytyä kerrostalolähiö - hylätty.
Toissakesän Balttian perehtyminen oli mielenkiintoista kun mietti millaisia rakennelmat ovat olleet neuvostoaikaan.
Mutta rauniontallaajien luvattu maa on Venäjä. Karjalan kannakselta löytyy valtavasti raunioita joskin suuri osa alkaa olla jo niin metsittyneitä ettei niissä paljon ole tutkimista. Eräs ikimuistoisimpia kokemuksia oli kun möyrittiin kaverin kanssa yhdellä autolla Vuoksen alajuoksulla pientä kärrypolkua joka muuttui välillä puolen metrin syvyiseksi suoksi. Lopulta perillä paljastui pari peltoa (niittyä) sekä muutamia kivikasoja joista saattoi päätellä paikalla sijainneen taloja. Matka tyssäsi syvään ojaan jonka yli ei enää pimeässä löydetty ylityskohtaa eikä toisaalta uskallettu yhdellä autolla lähteä yrittämäänkään. Myöhemmin etsin käsiini vanhoja karttoja ko. alueesta ja paikalla oli ollut iso tila sekä valtavat pellot.
Aina noissa vanhoissa hylätyissä raunioissa tulee semmoiset kylmät väreet kun kuvittelee minkälaista menoa niissä on ollut niiden kukoistuksen aikaan.
Muutama vuosi sitten meidän piti käydä Zernobylissä mutta ajettiin parin sadan kilometrin päästä ohi koska yhdellä meistä oli niin kiire aikataulu. Kyllä harmittaa.
Venäjällä olleisiin "suljettuihin kaupunkeihin" pitäisi joskus etsiytyä.
En tiedä mikä siinä kiehtoo mutta nytkin on suunnitteilla reissua esim. Sarajevoon katsomaan sodan jälkiä - jos niitä on vielä näkyvissä.
Se Kuurin kynnäs on varmaan tutustumisen arvoinen paikka. Harmittaa, kun kävin jokunen vuosi sitten Klaipedassa, mutten mennyt sinne särkälle.
Kotomaasta löytyy paljon raunioita Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapin läänistä. Olin työreissulla Nurmeksessa ja Ilomantsissa viime kesänä ja sieltä jostain Höljäkän korvestakin löytyi kilometrien päästä ihmisten ilmoilta autiotaloja. Tuli mieleen, että montakohan kunnon veronmaksajaa näistä tölleistä on pukattu maailmalle. Pohjois-Suomen entiset asutustilojen ympärille perustetut kylät ovat myös surullista katseltavaa, esim, Sihtuuna, Tainijoki, Kätkävaara, Reutuaapa jne.
Kävin viime vuonna Mostarissa, kyllähän siellä oli paljon rauniotaloja. Harmittaa että jäi Banja Luka ja Tuzla käymättä. Sarajevonkin ajoin vain läpi.
joku on jättänyt melko hyväkuntoisen näköisen guzzin tonne.
no aikansa kutakin, aika ajaa ohi ja kaikki on hylättävä joskus
Any intelligent fool can make things bigger, more complex, and more violent. It takes a touch of genius -- and a lot of courage -- to move in the opposite direction.
E. F. Schumacher
, niin liitän nyt tämän jutun moottoripyöräilyyn vakaalla aikomuksellani dokumentoida kunnolla kesän reissut tekstein ja kuvin.
