VAK kirjoitti:Ei ku nythän mä vasta hokasin, että millasesta säkistä on kyse. Selittelin ihan erilaisesta säkistä. En tiennytkään, että säkkejä heitelläänkin.
-ville
Ei haittaa, tuli hyviä vinkkejä monelle jotka aloittelee säkin hakkaamista

Säkin heittely tuli mullekkin uutena juttuna, kahvakuulaa joskus kokeilin mutta se ei ollut mun juttu. Säkkejä tuli aikoinaan nosteltua/kannettua kun faija oli tilanhoitaja ja siihen aikaan ei ollut nostimia tai suursäkkejä, rekka pihalle ja 30 tonnin lannoitekuorman purku käsin, oliko ne lannoitesäkit 25-30 kiloisia tai jotain sinne päin. Vilja ja perunasäkit on myös hyvin tuttuja joten heikkasäkin heiluttelun luulisi onnistuvan vanhasta muistista
Niistä harrastuksista. Liikunnan suhteen mennään fiilis periaarteella, pyöräilyä, jumppaa/venyttelyjä, voimaharjoittelua, kävelyä metässä, nykyään hyvin satunnaisesti punttisalilla ja säkin heiluttelu on kovassa harkinnassa. Peruskunto romahti muutamien vuosien aikana radikaalisti ja siihen löytyi syy vuosi sitten, nyt yritetään pitää yllä peruskuntoa liikunnan kanssa ja ehkä hieman jopa kohentaa sitä.
Metsästystä tuli harrastettua nuorempana mutta etelän pienriistakanta väheni yhdessä vaiheessa että laitoin pillit pussiin, joitain kertoja tuli käytyä lapissa linnustamassa ja ulkomailla villisikoja metsästämässä.
Mökkeilyä en luettele harrastuksiin kuten monet tekee, se on kuin toinen koti ja sinne on hyvä lähteä ruuhkasuomen asfalttiviidakkoa ja betonibunkkereita karkuun.
RC-autoilla tuli ajettua vuosien ajan kilpaa, myös molemmat pojat oli mukana siinä touhussa ja olihan se hauskaa aikaa kiertää kisoja ja viettää aikaa muksujen kanssa. Nyt molemmat on aikuisia eikä heitä enään kiinnosta faijan kanssa leikkiminen niin paljoa kuin ennen
Ampuminen ja siihen liittyvä oheistoiminta on ollut harrastuksena liki 30 vuotta. 10 vuotta sitten tuli mitta täyteen ja pistin luikut kaappiin ja lopetin aktiivisen harrastamisen. Nyt kun ortopediset ongelmat on vähentäneet, ja ehkä lopettaa kokonaan kurapyöräilyn, niin kaapin ovi on raotettu auki ja opetellaan uudiksi se mitä ollaan 10 vuoden aikana unohdettu.
Mä en ole elämäntapa harrastaja minkään lajin suhteen. Rakkaus harrastuksiin on ikuista mutta kohteet vaihtuu aika ajoin, jotkut putoaa kokonaan pois ja toiset tulee takaisin myöhemmässä vaiheessa. Lajista riippumatta kaikissa on ollut yhteinen piirre, pidän uusien asioiden oppimisesta, testaamisesta, kehittämisestä ja rakentelusta. Joskus itse laji hukkuu näiden alle ja välineen käyttö on lähes pelkästään oppmista/testaamista, aina on varaa parantaa jossain yksityiskohdassa joka on monelle merkityksetön.
Kylätason kurapyöräilijä.