Oltiin eilen kerhokavereiden kanssa ajelemassa Ahvenistolla R.M.Heinon BMW ratapäivässä, joka oli kyllä muuttunut kaikkien merkkien ratapäiväksi, koska BMW kuskeja ei kai ilmoittautunut tarpeeksi.
Oli tosi hauskaa. Ja työntöohjaus toimi erinomaisesti. Myöhään sisään kurviin ja tiukasti tyontöohjauksella linjan haku.
Nopeassa ryhmässä ohitin muutaman kyykyn, joka on aina hauskinta.
Ongelmaksi mulla tuli kyllä se, että jalkatapit raapii rataa melkein joka kurvissa, myös pääsuoran tornin mutkassa. Pitää varmaan opetella tuota "roikkumistakin" sitten niin saa pidettyä pyörän vähän pystymmässä.
Ruuvasin jousitustakin kireämmälle, jotta pyörä olisi noussut ylemmäs, mutta ei sekään auttanut.
Auttakaas noviisia tämän asian suhteen: Aloittelin tänä vuonna matkaenskalla soratiesurauttelut ja kesä mennyt opetellessa miten sorateitä pitäisi ajaa. Jotenkin ajo tuntuu luontevammalta, kun ajaa tapeilta eli seisten. Muutama kyssäri ilmennyt, toivottavasti enemmän kokemusta osaavat osaisivat valistaa.
1) Mutkaan tullessa käännän pyörän mutkan puoleisella jalalla "painamalla", jolloin pyörä kallistuu mutkaan. Täytyykö tämän jälkeen siirtää paino mutkan uloimmalle jalalle?
2) Edelliseen liittyen: jos/kun painon siirtää uloimmalle jalalle, teettekö samalla käsillä työntö/vastaohjausta jotta pyörä kääntyisi edelleen mutkaan.
Tänään harjoittelun tuota, että ensin mutkan sisäjalalla pyörä kallelleen ja jonka jälkeen paino ulkojalalle mutta pyörä tahtoi kääntyä aika kankeasti mutkaan. Mutta jos samalla tekee työntöohjausta, pyörä alkoi taittua mutkaan. Tässä kuitenkin arveluttaa aina eturenkaan pito, joskin ~10tkm ajetut ensiasennusrenkaat eivät ole soratielle parhaat mahdolliset. Tänään hokasin jopa pudotella paineita (etu 1,8bar / taka 2 bar) ja auttoi pitopuoleen (aiemmin paineet enemmän asfaltille sopivat, noin 2.4/2.6 bar).
Eli onko tyyli oikea, mutta seuraavaksi vaan hieman karkeampaa (ehkäpä jotkut 50/50 renkaat, esim. Heidenau K60) kumia alle? Pyöränä 800 XC Tiikeri.
Niguel kirjoitti:
1) Mutkaan tullessa käännän pyörän mutkan puoleisella jalalla "painamalla", jolloin pyörä kallistuu mutkaan. Täytyykö tämän jälkeen siirtää paino mutkan uloimmalle jalalle?
Tuo jalalla painon siirto on aika hidas tapa ohjata pyörää oikeesti. Ainakin mun mielestä. Se kyllä tehostaa työntöohjausta. Tuota työntöohjausta voi harjoitella ihan suoralla tiellä. Työntelee vaan sitä ohjaustankoa vuoroin vasemmalla ja vuoroin oikealla kädellä. Niin kyllä kääntyy raskaskin pyörä. äkkiä. Kun sen oikein oppii, niin sitten se menee luonnostaan. Ja työntöohjauksella voi vaihtaa ajolinjaa kesken mutkankin helposti, kun vain on harjoitellut sitä niin, että se menee ihan itsestään. Työntämällä saa muuten siihen ohjaustankoon paljon enemmän voimaa ja kääntymiseen nopeutta kuin vetämällä, suurissakin nopeuksissa. Siksi puhunkin mieluummin työntöohjauksesta.
Työntöohjaus toimii niin hiekalla kuin asfaltillakin.
On myös hyvä muistaa että käytännössä kaikki pyörän ohjaaminen on enemmän tai vähemmän vastaohjausta. Se on sitten eri asia onko se tiedostettua vai ei. Vastaohjaus kannattaa tosiaan iskostaa takaraivoon. Ilman vastaohjauksen tietoista käyttämistä kaikessa ajamisessa, olisin ollut pöpelikössä jo monen monituista kertaa. Lisäksi kannattaa iskostaa mieleen, että muut ohjaustoimenpiteet tehostavat vastaohjausta. Ei toisinpäin.
Kun lueskelee noita MP:n onnettomuusraportteja, niin voi tulla siihen tulokseen, että aika moni näemmä ajaa pyöräänsä ilman minkäänlaista käsitystä siitä miten tuota kaksipyöräistä ylipäätään ohjataan. Aika moni tuntuu luottavan siihen vaistovaraiseen oppiin, joka on pölkupyörän ajamisesta saatu. Jos tuo on ainoa taito, ei käytännössä osaa tehdä nopeita väistöliikkeitä ollenkaan.
Toisin kuin PekkaVee niin itse välttelen käyttämästä sanaa työntöohjaus. Siitä saa sellaisen kuvan, että ohjausliikkeen pitää olla voimakas. Tämä ei suinkaan pidä paikkansa, vaan vastaohjaukseen käytettyä voimaa voi säädellä täysin portaattomasti. Kun vastaohjauksen kanssa pääsee sinuiksi niin yleensä ohjausliikkeet ovat hyvin pieniä ja ne vaativat hyvin vähän voimaa. Ojentajalihaksiaan pääsee käyttämään oikeastaan vain silloin, kun pitää oikeasti tehdä terävä nopea väistö (jolloin itseasiassa kannattaa mukaan ottaa myös toisen käden hauis), tai mutkaan on tultu oikeasti kovaa ja linjaa pitää saada muutettua voimakkaasti kesken kaiken.
Vastaohjauksen vaistonvarianen käyttö on mielestäni tärkein taito moottoripyörän hallitsemisessa. Kun vastaohjausta oppii käyttämään ensisijaisena ohjaustoimenpiteenä kaikkeen ohjaamiseen tuli ainakin itselläni ajamiseen ihan uudenlaista varmuutta, rentoutta ja tarkkuutta.
pyörän tilttaus toimii siksi, että jotta pyörä kääntyisi, pyörän olisi hyvä olla kallellaan. tällöin etupyörän rengasmainen profiili auttaa kääntymisessä. Hiekalla taas ei pyörä paljoa kallistu, kun ei ole g voimia, ->vähän pitoa, ->vähän kallistusta, kun ei tarvitse g voimia kompensoida. Ja pyörä kääntyy heikosti.
yksi syy on se, että renkaan keskusta ei oikein pidä vaan sortaa, reuna pitää paremmin pehmeässä.
Tilttaamalla pyörää ei tarvitse kallistaa ja silti saa pyörän oikeaan 'kaarreasentoon'.
ajelin pitkästä aikaa katupyörällä soratiellä viimeviikonloppuna ja tajusin KLX ajojen jälkeen, että ajan katupyörällä väärin soralla. Yritän ajaa niinkuin kadulla ja kallistaa aina pyörän kanssa yhtä paljon. Mutta soralla ei ole vauhtia, eikä g-voimia kuten asfaltilla. Joten pyörä on lähes täysin pystyssä kaasteessakin ja ei se käänny kuin marginaalisesti silloin. Heti kun rupesin tilttaamaan katupyörääkin, niin se ohjautuu kuin itsestään.
oikeastaan mitä hiljempaa ajaa ja mitä vähemmän on pitoa ja g-tä, ja sen myötä kallistusta, sitä enemmän kannattaa tiltata. Jos kuitenkin vauhtia ja pitoa on sen verran, että pyörä kallistuu jo muutenkin, niin tilttaaminen ei auta mitään.
eräällä tavalla radalla pitää roikkua ettei pyörä kallistuisi liikaa renkaan reunalle, mutta hiekalla pitää kallistaa negatiivisesti, jotta pyörä kallistuisi riittävästi.
Any intelligent fool can make things bigger, more complex, and more violent. It takes a touch of genius -- and a lot of courage -- to move in the opposite direction.
E. F. Schumacher
