Karhunpolokuajo

[mchuurre]

Koska kesän ranskan- ja spanian vuokrapärräily touringit jää tältä vuodelta harmittavasti väliin, on paras keksiä jotakin muuta korviketta..

Kotimaan matkailu on aina helppoa, virkistävää, ja jopa yleiskuntoa ylläpitävää, etenkin jos siihen liittää sopivaa puuhastelua.

Itäisen suomen Karhunpolun patikointireitti on ollut useasti mielessä, ja nythän sen tutustumiseen on hyvä tilaisuus! Joten, otin viime su. "yligessuni" palvelutehtäviin, ja jyristelin Patvinsuon kansallispuiston luontotuvalle parkkiin, josta tuo 130km:n pituinen Karhunpoloku virallisesti starttaa. Tarakalla oli luonnollisesti ISOooo, ja jo kotitukikohdassani valmiiksi pakattu rinkka, kaikkine tykötarpeineen, (+ aikapaljon taas sitä kaikkea ylimääräistäkin..), mitä nyt tuommoisella 4:n- 5:n vrk:n marssilla sattuisi tarvitsemaan.

Eikä muutakun luontokeskuksen palavelutiskille kartan ostoon, ja retkeilyhousuja vetämään jalkaan. Tiätty retkeilypaita, -takki, -lakki, -kengät, -käsineet, - yms:t, -jne, kuuluivat asukokonaisuuteen.

Ajokamppeet & kypärä, jne. eivät ihan kaikki sopineet perä-, ja sivulaukkuihini, joten ajosaappaille oli tehtävä kätkö. Vielä en sitä tässä voi kertoa, minkälaisen, ja minne, koska olen nyt 2,5 vrk:n patikoinnin jälkeen vasta 75km päässä, eli täällä hyvin varustetulla Niskavaaran laavulla.

Outoa on vain se, ettei ketään, siis EI KETÄÄN, ole vielä tullut vastaan, tai että näkisin edes jonkun samaan suuntaan matkaajan? Eikä täällä muuten mitään karhuakaan ole, ei edes niiden jälkiä, saati jätöksiä, ja vaikka osa polusta kulkee teitäkin pitkin, en tiekarhuakaan ole tavannut!

Kai tällä "tuotteella" pitäisi jonkinlainen takuu sentään olla, kun tätä Karhunpolun nimellä markkinoidaan?

Tiätty valituksen em. asiasta voinen tehdä Metsähallitukselle, vaikka puutilanne autiokämpillä, ja näillä laavuilla onkin täällä nyt aika hyvä!

Heräsin vartti sitten, koska yö oli viileähkö, vaikka mukanani raijjaamani pussi on täysuntuva pussi. Onhan sille kertynyt ikää, about sen 45v, joten ooolisahan sen aika jo päivittyä uudempaan?

..Ainakin sitten, jos tällaisesta "eräjormailusta" alkais tykkäämään? Tuo teltta tuli kyllä aivvvan turhaan mukaan matkaan! Toki nettisivuillakin kyllä siitä mainittiin, että Karhunpolun reitillä, et sitä välttämättä tarvitse, koska täältä löytyy runsaasti laavuja, ja mm. 4 autiotupaa. Mutta mie kun oletin, että täälläkin olisi porukkaa, kuten oli parisen viikkoa sitten Kilpisjärven parkkiksella, ettei yhden yhtä tyhjää parkkipaikkaa ollut missään.

Antaahan se oma teltta, ja makuualunen aina tietynlaista vapautta, vähän niinkuin enduro, verrattuna sporttipyärään...

Ekan "marssipäivän" tavoite oli se tuttu Pitkäjärven saunallinen, ja muutoinkin "luxus"- autiomökki, jonne matkaa tosin tulisi 26km. Kieltämättä se vähän arvelutti, koska rinkan painoa en ollut täyteenlastattuna kokeillut, polkujen kunnosta ei ollut

..niin mitään tietoa, ja etenkin, kun starttini pääsi alkamaan vasta klo 14:00. ja JOS pitkoksilla olisi ruuhkaa, ja siten paljon vastaantulijoita, jäisi marssinopeudeksi n. 2km tunnissa!

Ja toki pitkosten kunto, ja niiden liukkaus vähän arvelutti, koska iltapäivälle, ja etenki illaksi oli luvassa ukkosta!

Mutta hyvinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että suon, ja muutamien pitkosten yli mentiin, "että heilahti", ja Pitkäjärven saunaa olin lämmittämässä jo klo 21:00

..'Kaukopartiomiehen painavan repun viillekkeet painoivat ja hiersivät jo tuskallisesti, vaikka tiedustelukäsky oli annettu vasta kolme vuorokautta sitten. Olihan karua ja lähes kulkukelvotonta suorämeikköä edetty kohtikään sata kilometriä! Harvassa olivat ne tiedustelijan ilonhetket korpitaipaleella, ellei mukaan lasketa sitä onnea, kun hän sattumalta sai kourastua isoja mustikoita kourallisen suuhun, tai peräti muutaman, sellaisen haaleankellastuneen, jo parhaimmat päivänsä nähneen hillamarjan suupieleensä.

Toki vedenlaskusta aiheutunut hetkellinen helpoituksen tunne oli aina hyvä lisä yksitoikkoiseen suopursujen seassa rämpimiseen, jotka niin ikävällä tavalla pyrkivät kietoutumaan jokaisella askeleella etenijän saappaaseen, pyrkien näin kaatamaan hänet millä hetkellä tahansa. Nyt ei oltu takaa- ajettuna, jolloin itse sai sentään määrätä askeltahdin..'

"Kaukopartiomiehenä itäkairassa", voisi olla teoksen nimi, vai hmm..olisiko sittenkin "Korpisotaa rajalla" parempi?

Tosin, eihän tiälä mittään sottaa ole, jotta kaippa se tuo ensmäine, ois parempi sitte?

Asiasta toiseen nytten. Tuli tuossa muuten täyvet 100km täyteen, ja justiinsa ennen tuota kello 13:30:ntä, että somasti se kolome vuorokautta män. Änäkäinen on paikan nimi, ja useammallekkin "Talavisotajutaajalle" tuttu mesta. On ollu meidän tukikohtakin tässä rannalla, johon pysähdyin tulistelemaan nytten.

Mutta palatakseni vielä sunnuntaihin, jolloin pääsin polulle: Tavoitteenahan oli se tuttu Pitkäjärven kämppä, jonne tulisi matkaa 26km. Keli oli varsin trooppinen, +20'c ja jotain vielä ylikin, eli heti oli kyllä selkä märkänä!

Pelkona vain olisi se, että mökit on miehitetty, eli edessä olisi telttamajoitus, ja vieläpä iliman saunaakin, kuka ties? Vaan peleko oli täysin turha! Jännitys tosin laukes vasta vähän ennen pihapiiriin varoen hiipimistä..Voe sitä onnen määrää ja vaimeita ilon kiljahduksia! Soittelimpa vielä parit ajokaveritkin saunomaan alkusyksyn pimenevään iltayöhön. Kyllä ne kireännapakat löylyttelyt, yhdessä uintihetken kanssa korvasivat päivän rehkimiset!

Ajokavereille oli patikointini tullut yllätyksenä, ja kun siinä sitten seuraavan, eli maanantaipäivän reittiä suunniteltiin, tulikin selväksi, että toisella heistä olisi mökki Neitijärvellä, (Ruunaan lähellä). Helppoa! Karhunpolku kun jatkuu kohti Ruunaanjärveä, niin tarvitaan vain pieni koukkaus länteen ennen järveä, ja perillä odottaisi juhla-ateria, sauna, ja tiätty yöpaikka!

Mikä loistava suunnitelma! Mitään sen tarkempaa plääniä, ei itselläni olisi ollutkaan, kuin että teltta-, tai sitten laavuyö jossain Ruunaanjärven rannalla. Matkaa tuonne tulisi kutakuinkin samanen 26km, joka olisikin se "keskiarvo päiväetappi", jos koko Karhunpolun suorittaisi 5:ssä vrk:ssa, (130km).

Yö Pitkäjärven pienessä kämpässä meni loistavasti, eikä edes se kämpän hiiri pitänyt ääniä, kuten tavallisesti. Kämppää en edes lämmittänyt yöksi, ja makuupussikin oli ollut vain peittona, niin lämmin tuo kämppä on.

Saunan uuniin "latingin"valmiiksi seuraavaa tulijaa varten, sekä täytin hormipadan piripintaan. Olipa hyvä jatkaa matkaa rennon levänneenä, vaikka aurinkoa ei tullut pilvitaivaan takaa näkyviin...aavistuksen piäntä tihkua vain?

Pian saavuin jo Valkealammen tukikohtaan, jossa meillä on ollut jokin "Talvisotajutauskin" aikoinaan, (numeroita en voi enää muistaa), mutta edelleen nuo samaiset kiviesteet muistuttvati suomen sodan vuosista, kun tännekkin seudulle rakennettiin sitä viimeistä lukkoa, eli "Salpalinjaa". Järeät kiviesteet jatkuivat aina Kuottiinlammelle asti, jossa hämmästelin tulipaikan uutta, ja perin modernia kirvestä, sekä runsasta koivuhalon määrää. Näyttää se Metsähallitus kuitenkin pitävän näistä pienemmistäkin tulipaikoista huolta vielä!

Oli muuten erikoisen somaa saapua näille tutuille tukikohtamestoille poikkeavaa tietä, ja vieläpä varsin erikoisesta suunnasta! Olinhan niin monet eri kerrat saapunut aina teitä pitkin pärrällä ajaen, että erittäin hyvin, ja paljon paremman kuvan alueesta, saa näin jalan patikoiden, kuin satulasta käsin!

...jatkuu....

[mchuurre]

...Aurinko se vain ei suostunut näyttäytymään, ei sitten millään? Sen sijaan, oli havaittavissa piäntä orastavaa tihkusadetta, ja sehän tietäsi luikkaita pitkoksia, ja savikkoja niin ylä-, kuin alamäessäkin, ja kun jokaista askelta pitäisi alkaa varomaan, tulisi matkanteosta aiiiikas hidasta....voi voi.. Nooo, ei tässä nyt sentään mitään "voi-voi"-hemmoja olla, mitä kun on sentään KaiPr:n I/80 SissiAuk:n kurssi käytynä, ja siellähän oli jos jonkinlaista selkäreppua, (painavaa), oli sipulisäkkiä, (vähän kevyempää), sitten oli telttaa-, sissikamiinaa, telamiinaa, räjäyttäjän laukkua, sytytinlaitetta, tulilankaa, kertasinkoa, ja kaikki nämä tiätty yhdessä, (järeänpainavaa). Niin, ja tiätysti jos sattui olemaan se viides miäs, niin mukaan tuli tiätty kv.kk, kaikkien omien tst-liivien, ja hlö-kohtaisten, viikon sissimuonien ja varusteiden lisäksi, (TODELLA painavaa).

Ai niin, ja JOS sattui olemaan marssikoulutus aiheena, niin tiätty sitten vielä kannettiin sitä polkupyörää, koska sillä ei niinikään teillä voinut ajaa. Katsos kun eihän sissit tiellä liiku!

No, aika kultaa muistot, ja eihän tuostakaan mitään traumoja aikoinaan tullut, ja suhteellisen "normi-elämää", olen saanut elää...tai ainakin mielestäni? Mutta juu, nyt mentiin kohti Ruunaanjärveä, ja sitä ennen olisi 10km:n päässä Särkkäjoen laavu. Siellä valmistaisin lounaaksi "Soijariisipatasydeemin", ja avaisin ensimmäisen tonnikalapurkin puoliksi sinne sekaan. Kummasti vain, tuulikin alkoi rytyyttää, ihan kuin tyynellä säällä norweegiassa, että meinasi "turistihattunikin" lentää, ja lensikin kerran päästäni. Askelluskin kävi väliinsä horjuvaksi, jos samaan aikaan korkeaa juurakkoa väistit, ja kävi "tuulenväre", kuten se norweegian mittapuulla ilmaistaisiin.

...jatkuu...

[mchuurre]

Aloitusviteo, Patvinsuolta starttia...

[mchuurre]

Jalkineista, elikkäs näistä kerrassaan oivallisista ja KUNNOLLISISTA patikkakengistä, voin sitten kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta todella HYVÄT ovat, ja kerrassaan parhaat, mitä koskaan on ollut jalassani, ja sentään monen-monenlaista kenkään olen ennättänyt käyttämään, ja kuluttelemaan!
:;):

Ei tunnu kivet, kannot, murskeet, juurakot jalan alla, eli on kuin crossikenkä, (tai laskettelumono kerrassaan), mutta nahkavarsi joustaa, kuten pitääkin!

Tämä ei ole mikään mainos, mutta suosittelen, koska tästä löytyy KAIKKI ne ominaisuudet, jotka kunnon kengiltä vaaditaan, esim: Pitkä varsi, jäykkääkin jäykempi pohja, paksua nahkaa, Vibram-pohja, (+ se karkea kuvio), kivisuojaus, irtopohjallinen, ja tiätty Gorekalvo. Nauhat reilun pitkät, ja pyöreät, eikä ole muuten kertaakaan päässyt itsestään aukeamaan! Romaniassa valmistettu, ihme kyllä, mutta superia!
:thumbup:

...eikä niistä tuollaista hintaa tarvitse edes maksaa...!

[mchuurre]

Liikkeelle....

[mchuurre]

Särkkäjoen laavulle oli patikoitava jos ja niin monenlaista uraa, ensin pitkoksia, sitten "järkiperäisen metsätalouden suunnitellun"- raivuualueen läpi kiemurtelevaa polkua pitkin, vaihteeksi muutama kilometri metsäautotietä, joka muuttui hetkeksi vähän leveämmäksi tukkiautotieksi, ja sitten taas mentiinkin "sysimetsään", jossa alkoikin jos monenlaista harjua, jonka korkeimmalla kohdalla Karhunpolku mutkitteli sinne, tänne ja tonne.... .

Tulipa muuten vastaan MELEKOISET korkeuserot kerrassaan, ja lisänä sitten vielä kivikkoa, jossa pitikin askeltaa tarkkana, ettei tuon edelleen repivän tuulen kanssa tullut "lipsahdusta". Olipa upeat maisemat täältä harjanteiden huipulta! Tummansävyiset erämaalammet molemmin puolin harjannetta, ja upean harmaita, kelottuneita kelopuita.

Vaan missä ne karhut luuraa? Ei vieläkään mitään havaintoja, ei hirvistä, ei peuroista, tms....Ei edes ketään vastaantulijaa? Nyt olisi hyvä sää päästä yllättämään jokin metsäneläin, koska tuuli vie hajut ja äänet, ja yritin tähystää aina jokaisen suoaukean taakse, josko jokin tumma möykky liikkuisi tuolla....tai sitten tuolla....

Harjanteet loppui, ja polku laskeutui jyrkästi alas wanhalle pato- / uittorännille. Natiseva vanha lankkusilta kesti vielä painoni, ja vuolas virta kohisi ja humisi tuulenkin ylitse sillan alitse, ja tuostahan olisinkin saanut kirkasta ja raikasta uutta juomavettä pullooni, vaan eipä niihin vielä paljoa olisi sopinut. Keli oli tuulinen, ja koska aurinko ei tänään paistanut, niin vedenkulutuksenikin oli vähäisempää...

Taas tulin eräälle "taistelukentälle", josta oli isolta alalta lähes kaikki puut viety pois! Isoja kantoja oli vastaavasto revitty ylös, ja niiden mukana järeitä kiviä... Telaketjun jälkiä siellä, täällä ja tuolla, ja mietinkin jo hetkisen, että olisi kaiketi varmaan järkevämpää kulkea noiden metsäkoneiden jälkiä pitkin, tämän kapean ja mutkittelevan harjanteiden päälle kapuavan polun sijaan? No, kohta vaihdan tuolle telaketjupolulle, kun tämä polku palautuu taas tuonne alas harjanteen pohjaan... Musta ja iso lampi ilmestyi oikealle puolelleni, ja jostain päättelinkin, että tuon lammen rannalla olisi se Särkkäjoen laavu? Ja olihan se siellä - Yes! Olin patikoinut sen aamukympin ihan leppoisan sään, ja hyvän fiiliksen avulla, ja seuraavaksi tekisin sitten kevyen kenttäaterian, vaikka yhtään ei kyllä vielä nälkä ollut.

Energian kulutus kun on suurempi, mitä normioloissa, niin ruokatankkaus olisi tärkeää! JOS jokin ateria jäisi väliin, ja pääsisi tulemaan uupumus, on uudelleen startti aina hankalampi juttu- tuumasin samalla, kun ihastelin kuivia koivutuohisia klapeja, joita puuvaja oli täynnä. Kyllä Metsähallitus näemmä joistain laavuista edelleen pitää hyvän huolen...
:jippikaijee:

jatkuu....

[Happi]

.. Niin, ja tiätysti jos sattui olemaan se viides miäs, niin mukaan tuli tiätty kv.kk, kaikkien omien tst-liivien, ja hlö-kohtaisten, viikon sissimuonien ja varusteiden lisäksi, (TODELLA painavaa).

Ai niin, ja JOS sattui olemaan marssikoulutus aiheena, niin tiätty sitten vielä kannettiin sitä polkupyörää, koska sillä ei niinikään teillä voinut ajaa. Katsos kun eihän sissit tiellä liiku...

Oliko noin, että sissillä oli tst-liivit?

Happi

[mchuurre]

.. Niin, ja tiätysti jos sattui olemaan se viides miäs, niin mukaan tuli tiätty kv.kk, kaikkien omien tst-liivien, ja hlö-kohtaisten, viikon sissimuonien ja varusteiden lisäksi, (TODELLA painavaa).

Ai niin, ja JOS sattui olemaan marssikoulutus aiheena, niin tiätty sitten vielä kannettiin sitä polkupyörää, koska sillä ei niinikään teillä voinut ajaa. Katsos kun eihän sissit tiellä liiku...

Oliko noin, että sissillä oli tst-liivit?

Happi

Noeiollu, mutta jos ei sipulisäkkiin, tai leipälaukkuun niitä saanut sopimaan, niin jossainhan ne rojut oli selässä vietävä:
-kelankantolaitteet
-ahkiot
-voimakonneet
-kenttäsähköverkon osat
-jne..



Koska kuivia ja tuohellisia klapeja oli paljon, ja mukanani oli vain teflon- kattila, niin tein sitten reilummat tulet heti kerralla! Trangilla olen pääsääntöisesti aina kenttäateriat valmistanut, mutta tällä kertaa Trangia sai jäädä painonsa vuoksi tukikohtaan, ja sen sijaan, otin mukaan siitä ainoastaan sen kätevän irtokahvan ja tämän yhden ainokaisen kattilan. Näin säästin tilaa, sekä ennenkaikkea painoa! Enhän juuri koskaan ole tarvinnut sitä Trangian isompaa kattilaa, ja kanttakin vain kylmillä keleillä, kun se veden kiehuminen tahtoo muutenkin kestää aina aika tovin.

Nyt kun tein ISOT tulet kerralla, niin eikös vain vesikin jo kohta kuplinut kiivaasti! Soija-riisi-karhunpolku-pata-menun rinnalla, maistuivat niin näkkäri, kuin ne tuliaisina "YäJutaukselta" mukanani tuomani norweegian, Evenes-hotellin Gudbrandsdalenin ruskeat juustot, sekä mätitahnat erittäin sopivilta tilanteeseen nähden. Aavistuksen pientä tihkua oli ilmassa, niin että ISOJEN tulien savutkin painuivat maahan, vaikka edelleen, se repivä tuuli pyörittelikin savujen suuntaa, aina sinne, minne juuri olin käynyt istumaan.... .

Mutta eipä ollut itikkaa, sääskiä, eikä polttiaisia edes! Kyllä taas kohta jaksaisi pistellä menemään, ja niin sitten kohta pisteltiinkin..... Tieuraa meinaan! Mentiin varsin pitkään, sinne, tänne, ja tonne mutkittelevaa, kaunista harjumaisematietä. Sellaista, jos tiedätte, kenellä Gessu on tallissa, niin juurikin sellaiselle pyörälle tehtyä, ylämäki- mutkavasen-alas harjanteelta, ja taas ylämäkinoikealla tiukemmalla käännöksellä.. Että tulipa taas väkisinkin mieleeni, että minkäs takia minä sitä "yligessua" oikein meinaan myydä?! Sopisihan se ainakin erään tutun-tutun isoon varastorakennukseen talvehtimaan, pientä, vain 10e:n kk vuokraa vastaan... Eihän se nyt olis kuin 4-5kk:tta siellä korkeintaan, etenkään, kun näistä nykyajan "eurotalvista" ei enää juuri mihinkään edes ole!

....Mutta lienee nyt myöhäistä katua, kun ostaja on tulossa "noutamaan" sen, eikä edes tinkinyt yhtään, (no ei ainakaan puhelimessa..miten sitten paikanpäällä - ei tiiijä?). Kovapintainen soratie - tai siis oikea Gessutie, jatkui vaan, eikä karhunpolku poikennut tieuralta pitkään aikaan? Piti jo kerran karttaakin katsoa, että olinko missannut mahdollisesti tieuralta poikenneen polun, vaan empä ollut, koska tuollakin edessä näkyy selvästi ruskanpunaisia täppiä puissa.

Tänään päivästä oli tulossa "luksusta", koska olinhan luvannut soittaa eräälle ajokaverilleni, jolla oli kuulemma mökki jossain täällä suunilla, ja mikäs sen parempi juttu, koska pientä tihkua sateli edelleen, eikä minulla ollut niin kovaa halua mennä välttämättä telttaan, ja olihan hän luvannut vielä saunankin. Ja päivällisenkin!
Että kummasti sitä vain rinkka heilui puolelta toiselle, ja sen myötä painona olevat tonnikalasäilyke,- sekä ananaspurkit, jne, yms:t, että olisinhan sitä vähemmälläkin pärjännyt, jos sikseen..... .

[timo]

No nyt tulee tekstiä. Aika usein päivityksissäsi on prosentuaalisesti laskien enemmistö pelkkää ahdistus- ja synti-skeidaa.
Mahtavaa..

[mchuurre]

No nyt tulee tekstiä. Aika usein päivityksissäsi on prosentuaalisesti laskien enemmistö pelkkää ahdistus- ja synti-skeidaa.
Mahtavaa..

Piä sitten kii, ja pysy kyydissä..

VITEO...

Tuuli jatkoi riepomistaan siihen malliin, että hyvä olikin, että nyt sain patikoida näitä "Gessuteitä" pitkin. Kas, mikäs vartiosto se tuolta putkahti esiin, taitaa olla niitä lakkautettuja rajavartioston tukikohtia, joita on sittemmin ostettu metsästysporukoiden käyttöön, jne. halvalla tietenkin.... No, niimpä se näkyi tuokin olevan, koska portin kupeessa luki: "yksityisalue". Ei mitään liikettä missään, ja JOS olisi ollut kuuma keli, kuten eilispäivänä oli, olisinkin käynyt tuolla hienolla saunarannalla, ja sen laiturilta uida pulahtamassa. Vaan nyt pantiin Garmontteihin liikettä, koska matkaa olisi vielä ties miten..... ?

Erään mäenpäällä olevan mutkan kohdalla, Karhunpolku lähtisi menemään vasemmalle harjanteelle, ja siis metsään, mutta aamupäivästä viisastuneena, mätkähdin takamukseni, ja painavan rinkkani varaan tienposkeen, ja otin kartan esille.... Onko järkeä vai ei- taas, kysymys kun tuli mieleen? Onhan se hianoa patikoiden edetä nuita varsin upeita harjanteita, vaan kun, ja jos tieura menee vieressä, niin miksi ihmeessä lähtisin taas "nelivedolla" nousemaan, ja vuoronperään taas laskemaan, noita mutkittelevia kapeita polkuja...ja niinhän se kartta näyttikin, että kohta tuo Karhunpolku palautuisi jälleen parin km:n päästä tälle samalle tieuralle. Eli jatketaampas sitten parin vesikulauksen jälkeen vaan suosiolla tieuraa pitkin etiäpäin, ja seuraavasta tienristeyksestä vasempaan, niin Karhunpolku tulisi takaisin tielle.... Ja näinhän se matka sitten jatkui helpommalla, ja (viisaammalla), kevyemmällä tavalla etiäpäin!

Oli nimittäin hyvä senkin takia hieman säästää voimia, kun ei sen kaverin mökin tarkemmasta sijainnista ollut, sen kuvan palaa, että tästä päivästä saattaisi tulla eilistä patikointia, (26km), pitempi taival? Nyt oli suunta Ruunaanjärvi, mutta pitääkö minun kiertää tämä polku sitten aina sinne Ruunaan koskille asti, vai miten tässä mennään? Se selviäsi sitten vasta kun olisin soittanut tälle ajokaverille.... ?

Tulin tienristeykseen, jossa meni poikittainen, hieman leveämpi tieura, jossa oli suhteellisen isoa rompolia. Kivet paukkuivat väliin Garmonttien kärkiin, ja lensivät kaaressa ojanpenkoille, kun en ollut askeleissani huolellinen. Piti varoa hieman, koska kaatuminen rinkka selässä, ei ole niitä mukavimpia juttuja... Tuossa tuli Karhunpolku alas harjanteelta, ja jatkui tien toiselle puolen metsään.. Mutta minäpä jatkaisin rompolitietä vielä seuraavaankin risteykseen, jossa karttani mukaan olisi jokin varaustupa: "Uramo". Niin siinä kartassa luki. Eikä se haittaa yhtään, vaikka tässä nyt muutama kilometri tulee enemmän matkaa, kuin suoraa menevää Karhunpolkua, koska tätä on kuitenkin helpompi patikoida, ja Karhunpolulla en sitä karhua kuitenkaan näkisi! Tiellä, voisin kuitenkin nähdä tiekarhun....ei tiedä?

Älytön juttu muuten tuo tiekarhujenkin tapaus! Aikoinaan kuulin, tai luin, jostain, että suomen TVH:n (tie- ja vesihuoltolaitos), (tai kuten me pojat sen tulkkasimme, tee vähän, ja huilaa), myi kaikki käytössä olleet tiekarhut viroon! Sitten tilalle tulivat traktorit, koska ovat paljon halvempia kamppeita tienhoitoon! No tottakai ovat halvempia, mutta sitten se tiekin on yhtä aaltoa, kun eihän tuollaiset kevyet pikkutraktorit pysty lanaamaan, eikä tasoittamaan tietä, koska sitä massaa ei niissä ole! Sillähän suomen tiet ovat mitä ovat, ja etenkin talviajossa sen huomaa, jos missä......näitä älyttömyyksiä pähkäilin samalla kun tie lähti nousemaan vaaran lakea kohti, eikä täälläkään ollut minkäänlaista liikettä missään? Ei tiellä, ei tuolla yksinäisen talon pihapiirissäkään, ei sitten missään? Tulikin kieltämättä mieleen, että näinköhän se meikäläisen puhelinkaan täällä toimii, kun ja jos kohta vaikka alan soittelemaan sille ajokaverilleni?

Yhtään en tiennyt, mitä kello voisi olla, eikähän sillä mitään merkitystä täällä olisikaan, mutta kun ajokaverini oli nimeomaan pyytänyt, että soittelisin joskus kolmen maissa, niin hän olisi silloin siellä mökillään. Aurinkokaan kun ei paistanut, en kellosta mitään tiennyt...Eli laitetaan nyt sitten puhelimeen virta päälle, niin sittenhän sen samalla näkee... Virtaa en puhelimessa ollut patikoidessani päällä pitänyt, koska mitään aurinkolaturia ei matkassani ollut, eikä sitä silloin tarvitakkaan. Akkuni kyllä kestää muutaman päivän "normioloissa", juu, mutta erämaassa, jossa tukiasemat ovat kaukana, puhelin pian "porottaa" täysillä, ja silloin akun toiminta-aika lyhenee radikaalisti.

Tulin tienristeykseen jossa luki: "Neitijärven kämpät", ja jotain muutakin, mutta jatketaan suoraan, tuumasin....

jatkuu...

[mchuurre]

Heittäydyin rennosti tienpenkan sammalmättäälle selälleni rinkkani varaan. Lyhyt vesikulaus reisutaskusta, ja toisesta kartta käteen... puhelimeen virta päälle, ja vielä hapuilin silmälasitkin nenälle, niin näkisin kartan piäniä tekstejä...hmm... Olin varmasti patikoinut jo sen päivittäisen "keskivertomäärän", (26km), mutta vielä olisi ajokaverin mökille matkaa - missä se sitten sijaitsikaan? Toivottavasti ei kovin kaukana sentään, enää, koska kohta pitäisi kyllä tehdä päiväruoka, kun energiat alkoivat olla jo hieman vähissä.. Olinhan tarkoituksellani jakanut, ja säännöstellyt energiat juurikin niin, että piakkoin olisi luvassa se ajokaverini "luksus ateria" saunoineen, ja petipaikkoineen... .

Puhelin käteen, ja soittelemaan..... "...niin tässä risteyksessä nyt olen, jossa lukee Neitijärven kämpät, ja sinnekö sitten lähden patikoimaan...?" Ajokaverin kertoo, että hänellä olisi jo ruoka valmiina, ja että hän tulee hakemaan minut Neitijärveltä, kunhan vain saisin ensin itseni sinne! "....no kyllähän tästä sinne varmaan on vielä 5- tai 6 kilometriä, että kyllä miulla kestää sen puolitoista tuntia, tai saattaa jopa kaksikin tuntia mennä...." Vastaan, kun hän kyselee, jotta pitkästikkö sinne järvelle vielä on tästä matkaa. Mutta sovittiin, että soitan sitten sieltä, kun olen saapunut Neitijärven rannalle, niille mökeille.

Eipähän tässä nyt enää mitään ruokaa aleta tekemään, jos kerran perillä se on jo valmiina! Muutakun reisitaskusta vain pähkinöitä naamaan, ja vesikulaus päälle. Taitaa tästä kyllä tulla koko Karhunpolun taipaleeni pisin päivä, kilometrimäärällisesti, että ajallisesti, tuumaan, samalla kun kampean itseni uudelleen ylös, ja hieman horjuen lähden patikoimaan takaisin risteykseen, ja sitten kohti Neitijärven kämppiä! Tie on hyväkuntoinen, ja harmaa, sellainen paikallinen yleistie, mutta ei kylläkään voisi olla tylsempi! Nyt voisin jopa pistää peukaloa näytille, jos jokin ajoneuvo sattuisi tulemaan takaapäin..... .

Miten tylsä tie, ja tylsä sää! Pientä tihkua, pilvet alhaalla, ja tuuli, joka senkin oli puuskittainen ja vieläpä vastainen...Pitkiä suoria, ja aina mutkan takaa samanlainen suoranpätkä, joka oli jo monta kilometriä aikaisemminkin! Ei niin mitään maisemaa, ei rakennuksia, ei niin mitään! Ainoa merkittävä "nähtävyys", oli erään suoranpätkän keskellä aikoinaan sijainnut lannoituskoneiden lentokenttänä toiminut pätkä, vaan eihän siinäkään mitään erikoisempaa katseltavaa ollut, muutakuin se, että oli tavallista tietä tasaisempi ja suorempi pätkä....

"Komps- ohhoh", no nyt meinasin jo kaatua! Tarkkana nyt, eli selvästi energiat alkaa olemaan vähissä, kun silloin askelkaan ei tahdo enää oikein nousta kunnolla! Missähän se järvi on? Olen varmaan marssinut jo sen arvioidun kuusi kilometriä, eikä vieläkään mitään aukeaa näy missään? Vain suuria mäntypuita niin kauas, kuin silmä kantaa! Aloin jo epäilemään koko Neitijärveä, sen kämppiä, ja kuljinko laisinkaan oikeaan suuntaan, saati tietä, mutta eihän tältä tieltä ollut kääntynyt toistakaan tietä mihinkään....on vain jaksettava ja mentävä.....kunnes tuollahan näkyi tienvierellä ISO kivi, jota vasten voisin nojata rinkalla, ja tarkistaa vielä kartasta sijaintini? Ihan vain varalta.

Kivi antoikin hetkellisen, ja hyvän helpotuksen tunteen olkapäilleni, koska painavan rinkan viilekkeet olivat jo selvästi alkaneet painamaan kipeästi. Huomenna täytyisi asetella takin ja siten myös viilekkeiden alle, vaikkapa villasukat, ettei tulisi samaa tunnetta kuin nyt. Kartan mukaan, parin, kolmensadan metrin päästä pitäisi tulla kelkkareitti, eli jokin pienempi metsäautotie, ja sitten vielä arviolta kilometri, niin Neitijärvi, ja sen kämpät tulisivat näkyviin.

Ei auta, muutakuin taas kohotan itseni jaloilleni, ja eteenpäin, sanoi mummo lumessa. ... Tuoltahan se kelkkareitti sitten tulikin vastaan, eli kyllä kartta tiesi missä ollaan. Kummaa korpea tämä, kun ei edes tiellä ollut niin minkäänlaisia jälkiä, ei autojen, ei eläinten, ei niin minkään? Ja kuitenkin lähestyin sitä kuuluisaa Ruunaan retkeilyseutua.... No sitten näin jo pienen pilkahduksen kiiltävän harmaasta, erään vaaran laelta. Eli tuon täytyi olla se Neitijärvi! Ja askeleet saivat lisää vauhtia ihan itsestään......

Mutta toisaalta, olihan se oikeastaan hyvä, että oli navakka tuuli, vaikka edelleenkin se oli vastainen, se jäähdytti sopivasti, ja aurinko kun oli pilvessä, ei ollut liian kuuma. Näin yritin lohdutella itseäni, kun askelsin lopputtomalta tuntuvaa tympeää tietä...aina vain mutka, ja sitten toinen mutka, eikä sittenkään, kuin uusi mutka.....

jatkuu....

VITEJO..

[Pekka Valtanen]

Oliko noin, että sissillä oli tst-liivit?

Happi

Joukko-osastokohtaista. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Kainuun Rajavartiostossa oli käytössä vain satulareput alokkaasta kokelaaseen. Kaakkois-Suomen Rajavartiostossa ja Rajakoulussa jv-koulutuksen yhteydessä oli tst-liivit ja sissikoulutuksen aikaan satulareppu. Yhdeksänkymmentä luvun alussa kertausharjoituksissa toiminta oli hajautettua ja koottua sissitoimintaa, mutta varustuksena tst-liivit ja sipulisäkki.

[RiiMi]

Tänään aamulla tuli palattua kotiin 6 yön ja seitsemän päivän Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi vaellukselta. Jo 3. perättäinen vuosi oli kyseessä. Halti näytti ihtensä aurinkoisessa kelissä taas kerran.

[JuhaL]

Tänään aamulla tuli palattua kotiin 6 yön ja seitsemän päivän Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi vaellukselta. Jo 3. perättäinen vuosi oli kyseessä. Halti näytti ihtensä aurinkoisessa kelissä taas kerran.

Oliko reitillä tungosta?
Heinäkuun puolivälissä Norjasta palatessa Kilpisjärvi oli ihan tupotäysi! Haltin vaellusreitin parkkis oli täynnä autoja. Bensaakin piti oikein jonottaa. Ilmeisesti koko Suomi oli ensimmäistä kertaa matkalla Norjaan...

Ja jottei eksyttäisi ihan täysin aiheesta, niin Karhunpolku on erittäin mainio pätkä maastopyöräilyä ajatellen!

[RiiMi]

Tänään aamulla tuli palattua kotiin 6 yön ja seitsemän päivän Kilpisjärvi- Halti- Kilpisjärvi vaellukselta. Jo 3. perättäinen vuosi oli kyseessä. Halti näytti ihtensä aurinkoisessa kelissä taas kerran.

Oliko reitillä tungosta?
Heinäkuun puolivälissä Norjasta palatessa Kilpisjärvi oli ihan tupotäysi! Haltin vaellusreitin parkkis oli täynnä autoja. Bensaakin piti oikein jonottaa. Ilmeisesti koko Suomi oli ensimmäistä kertaa matkalla Norjaan...

Ja jottei eksyttäisi ihan täysin aiheesta, niin Karhunpolku on erittäin mainio pätkä maastopyöräilyä ajatellen!

Kalottireitillä oli tosi rauhallista. Meeko-Pitsus välillä ei tullut ketään vastaan . Menomatkalla tuli ihmeteltyä pariskuntaa , joka tuli fillareilla vastaan , nainen Walesista ja ukko Suomalainen. Haltilla olivat käyneet , ei toki huipulla asti mutta ilmeisesti Haltin majalla olivat yöpyneet.
Ilmeisesti koulujen alkaminen on hiljentänyt kulkua reitillä mutta tosiaan tungosta on ollut . Pitsuksen tuvalla poikettiin lounastamassa ja samaan aikaan siellä oli metsähallituksen äijä tekemässä huolto hommia , kaasupullojen vaihtoa yms.
Tää metsähallituksen äijä kertoi , että tuvat - ja reitti ovat olleet kyllä kovalla käytöllä väitti että tuplaten , jopa triplaten enemmän porukkaa , kuin normaalisti mutta nyt niinkuin sanoin oli kyllä varsin rauhallista ja kelitkin suosi.