Huom! Tämä jutun lukeminen omalla vastuulla. Ei palautusoikeutta.
Kuuden (matka?)enduron voimin käytiin valloittamassa Puolangan Shellin baarista yksi pöytä paikallisilta ukoilta.
Virtuaalisesti suunniteltu reitti nasahti aika lailla kohdilleen in real life (IRL), sillä "löydettiin" mukavaa sorabaanaa matkalta. Esterikin pysyi peffoineen poissa kuvioista, sillä häntä ei ollut kutsuttu. Pölystä jotain puhuivat, mutta en minä semmoista huomannut.
Mennessä yksi jammun tulppa antautui, mutta onneksi Yamaha-miehillä on aina varaosat ja työkalut mukana, joten se oli loppujen lopuksi "non-issue".
Tähän sopii mainiosti eräs kuolematon lausahdus erään kuraveljemme suusta: "Yamaha - Miehille jotka korjaavat omia mopojaan" -Totti
Saatiin myös todistaa luontoa julmimmillaan, nimittäin yhtäkkiä keskellä mettätietä kökötti pulu untuvapedillä ilman päätä. Ihan tuore tapaus. Siinä aikamme pällisteltyämme, julistettiin että päätön pulun on luultavasti Harri Haukan tekosia. Harri Haukka oli luultavasti lähtenyt lipettiin Kottaraisen tieltä, kun taivaanrannassa oli alkanut näkymään oranssia loimotusta, tanner alkanut tömistä ja sora ropista. Joku nokkimisjärjestys se on lintumaailmassakin oltava.
Shellin pöytien valloitusten jälkeen lotasimme makkarat huiviin
Puolangan Kirkaslammilla. Siinä vaiheessa alkoi vatsa jo siihen malliin kurnimaan, että halkoja hakkaessani pystyin vain vaivoin olemaan syömättä tuohia haloista pahimpaan nälkääni. Siinä olisi jäänyt nuotio sytyttämättä ilman tuohusta.
Paluumatkalla Kottarainen ravisti yllättäen vasemman peilinvarren siististi poikki. Ei nuo supermotopeilit vissiin kestä nähdä suomalaista soratietä, eikä Kottarainen ilmiselvästi tykkää noista peileistä. Nyt pitäisi saada enduronkestävät peilit mopetiin.
Se tilattu tienkastelu vähän epäonnistui, nimittäin oli kasteluauto lähtenyt liikkeelle sovitusta ajankohdasta liian myöhään ja jouduttiin köröttelemään kasteluauton _pölyssä_.
Ajovinkit on mennyt tokorille kyllä hyvin perille, tuli nimittäin sen verran vaudikkaasti Lamuntien EK:n maaliin, että hetken luulin että kohta saadaan kaapia Transu Alpoa maalialueella liikkuneen auton kyljestä. Mies veti kuitenkin Alpon tyylikkäästi luisussa varikolle, jossa mieheen tankattiin lisää nestettä seuraavalle stintille.
Karho-ojalla löydettiin vielä hieman kuraakin, joten saatiin mopot katu-uskottaviksi. Emäntäkin uskoo helpommin, että ollaan sitä ajelemassa oltu, eikä Torirannassa kattelemassa minihameita. Super Tennari seivasi hienosti kaatumisen kuralammikkoon parkkeeraamalla itsensä mättään päälle tienpenkereelle. En tiedä oliko kuskilla mitään osuutta asiaan.
Hankalempaa sitä on kaatua mopolla, jos se on mahojaan myöden turpeessa.
Kaikenkaikkian siis oikein onnistunut reissu. Kiitokset vielä osaaottaneille.