Pohjolan Kurapyöräilijät

Tämä reissu sai alkunsa perjantaina tai oikeastaan jo torstaina kun ajeltiin Ilomantsiin ollaksemme hivenen lähempänä suunniteltua rajanylityspaikkaa. Perjantai-aamuna kahdeksan maissa oli kamat pakattuna ja matka oli alkamassa. Pyörät lämpenemään ja kypärä päähän. Yhtäkkiä minun dr-z sammui ja kaikki virrat katosi mittaristosta. Uusi starttiyritys ja rele naksahteli vain. Mittailtiin, että akun jännite vaikuttaa alhaiselta ja otettiin apuvirtaa. Sepä polttikin sitten sulakkeen saman tien. Omassa mielessä epäilykset kohdistuivat edellisen omistajan jälkiasentamaan kiinan xenoniin. Virrat irti sieltä ja taas toimi.

Ilman etulamppua ei tointanut matkaan lähteä. Xenonin laiton yhteydessä oli vaihdettu umpio ja lampun kanta joten sopivaa lamppua ei ollut. Ilomantsin Suzuki-tehtaalta kuitenkin löytyi dr-z josta vaihdettiin umpio, tehtiin vähän johdotuksia uusiksi ja 10:30 oltiin valmiina lähtöön taas.

Tuntia myöhemmin oltiin ylittämässä rajaa ja melko sujuvasti yli. Koska kello oli jo puoli päivä, syötiin Kolmas-asemalla ennen pöpelikköön lähtöä.

Ajatus oli ajaa rajan tuntumassa Värtsilästä Tolvajärvelle, Vegarukseen jne. Koska ollaan rajavyöhykkeellä, heti Värtsilään mennessä oli ensimmäinen tarkastuspiste. Siinä kerrottiin mihin oltiin menossa ja matka jatkui. Tie menee aivan piikkilangan ja panssariuran tyyppisen myötäisesti pitkän matkaa. Tarkastuspisteitä oli neljä tai viisi ennen Tolvajärvelle tuloa. Ennen Tolvajärveä tie oli perushiekkatietä, oikein kivaa mopoiluun.

Tolvajärven ja Vegaruksen välillä oli hivenen kostempaa ja välillä piti oikein pyörän päältä nousta pois katselemaan mitä edessä oli. Fantastista pätkää, mielestäni.

Aamun tekniikkaongelmien vuoksi päädyttiin Suojärvelle yöksi. Kilometrejä Venäjän puolella kertyi noin 150. Keli oli harmahtava muttei paljoa satanut.

Muutama kuva Tolvajärven ja Vegaruksen väliltä ohessa.

https://drive.google.com/file/d/0B7Hv1T ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B7Hv1T ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk

Toisena päivänä ajettiin Suojärveltä Porosozeron, Sukkozeron kautta Muezerskiin ja sieltä edelleen Kostamukseen jossa oltiin yötä. Tie Muezerskiin asti oli todellista rallipätkää, jossa pystyi ajamaan +100 km/h vauhtia. Ajoittakn todellisuuteen palautti ojarumpu, maakivi, kasautunut kuulalaakerisora tai hyvin pehmeä hiekka. Tie on hyvin hoidettu, uuden näköisiä liikennemerkkejä ja selvästi ajettu hiekkaa lähiaikoina. Puuduttava väli mutta kivoja luisuja sai harrastettuja. Asfalttia tuli sitten reitin lopulla aika paljon.

Sukkozerossa joku college-housuihin pukeutunut lada-kuski halusi nähdä passit ja kirjoitteli tietoja mustaan kirjaseensa.
Päivän tankkauspaikoissa oli 80 tai 92 oktaanista tarjolla.

Keli oli kuva, illalla paistoi jopa aurinko kuvasti silmiin kohti Kostamusta ajellessa. Ajomatkaa tuli vajaa 500 km.

Tänään matka jatkuu Kalevalan kautta Louhiin.

https://drive.google.com/file/d/0B7Hv1T ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B7Hv1T ... p=drivesdk

Matka jatkui Kostamuksesta Kalevalan kautta näemmä Monchegorskiin asti.

Reitti ei tarjonnut juurikaan mielenkiintoista ajettavaa mutta maisemallisesti kyllä hienoa oli. Kostamuksesta noin 70 km tie huononi merkittävästi ja Voinitsaan saakka (n 20 km) oli mukavan epätasaista, mäkistä ja mutkaista pätkää.

Ruokaa nautittiin Kalevalan Sampo-hotellissa jossa ei kuulemma ruokaa ollut tarjolla, salaattia ja kahvia kenties. Hetken odottelun jälkeen saatiin sienikeittoa, kalaa ja spagettia, blinejä ja kahvit jälkiruuaksi.

Päivän jäätelö ja kola-annos syötiin Mäntykylässä jossa kylän sekatavarakaupasta näytti saavan kaiken tarpeellisen. Pienenä kontrastina oli kassakoneena toimiva helmitaulu mutta samalla pöydällä pötkötti debit-maksun kelpuuttava maksupääte.

Mäntykylän jälkeen tie oli todella reikäistä asfalttia josta onneksi puuttui pitkiä pätkiä.

Iso tie Murmanskiin päin tarjosi lähinnä nappularenkaan sulatusta ja nopeaa etenemistä mikä ei lie kenellekään yllätys. Takana molemmissa mopoissa on muuten Kenda k270 joka on ainakin omaan mieleen todella loogisesti pitävä rengas.

Muutama kuva vielä. Huomenna Murmanskiin.

https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk

MTRO kirjoitti:Matka jatkui Kostamuksesta Kalevalan kautta näemmä Monchegorskiin asti.

Reitti ei tarjonnut juurikaan mielenkiintoista ajettavaa mutta maisemallisesti kyllä hienoa oli. Kostamuksesta noin 70 km tie huononi merkittävästi ja Voinitsaan saakka (n 20 km) oli mukavan epätasaista, mäkistä ja mutkaista pätkää.

Hyvä me ollaan vuokrattu tuo 20 km pätkä ja hoidetaan sitä , pitää kertoa tiehöylä kuskille terveiset

ps. tuliko Kostamus Kalavela välillä tukkirekkoja vastaan ?

Hyvää loppumatkaa!!!!
Miten jalka pelaa?

Maanantaina ajeltiin Murmanskiin ja vietettiin pari päivää turistielämää eikä koskettu mopoihin ollenkaan. Kostamus-Kalevala välillä näkyi yksi suomalaisissa kilvissä oleva tukkirekka, vielä kivasti mutkan jälkeen sisäkurvissa.

Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan ajelemaan kohti Kirovskia. Lähtöön tuli muutaman tunnin viivästys kun katsoin parhaammaksi hommata mopoon uudet ketjut kun venymistä alkoi olemaan siinä määrin, että kiristysvarat oli vähissä. Samoilla ketjuilla tulee ajettua eri välityksillä joten kadulla takana vakiorattaan johdosta kiristysvaraa vähän. Paikallisesta mopoliikkeestä ketjut ja samasta pihapiiristä löytyi asentajakin. Ketjutyökalua ei ollut mukana joten piti teettää. Koska ketjut oli pihapiiristä ostettu, ei eri liikkeen asentaja kuitenkaan rahaa huolinut vaan toivotteli hyvää matkaa kotiin.

Kirovskiin matkalla saatiin hivenen vettäkin mutta vain nimeksi, perille saavuttaessa kamppeet oli taas kuivat.

Huomisen reitti pitäisi vielä tässä keksiä mutta flunssanpoikanen tahtoo viedä silmät kiinni. Katsoo sitten huomenna minne päätyy.

Poikkeuksellisen huoleton reissu on ollut (kop kop), huhtikuussa murtunut jalka ei kiukuttele eikä sen kummemmin ole mitään hävinnyt.

Samassa huoneessakin ollaan joka yö nukuttu. Eniten närää on aiheuttanut huonosti toimivat kypäräpuhelimet (scala rider Q2). Piippailevat miten sattuu ja linja ei aukea. Onhan noilla jo ikää kyllä mutta odotti niiden vielä toimivan, uudet akutkin tuli ennen reissua vaihdettua.

Kuvatuksia:
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk

Oletettavasti käsikin on toiminut auttavasti

Tsemppiä loppumatkaan!

Käteen toimii pari särkylääkettä ja 8-10h yksipyttyisen puuduttavaa tärinää

Ja tämä reissu saatiin eilen päätökseen. Viimeinen yö oltiin Kostamuksessa jossa majapaikat olivat aika täynnä metallimiesten päivän (tmv.) vuoksi. Majapaikka löytyi hivenen levottomalta vaikuttavan kerrostalon alakertaan tehdystä majoitusliikkeestä. Varmuuden vuoksi hirtin mopot puun ympärille siten etteivät päässeet kaatumaan tai niitä voinut työntää pois kun olivat toisissaan siten kiinni. Aamulla ihmettelin, että missäs pyörän avaimet ja kas, pyörässähän ne olivat koko yön

Kostamukseen ajeltiin Kirovskista, jossa oli harmillisen harmaata ja sateista. Mielellään olisi niitä maisemia katsellut mutta arvailujen varaan jäi missä tunturit edes olivat.

Muutama kuva Kirovskista:

https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B7Hv1T ... p=drivesdk
https://drive.google.com/file/d/0B19hwL ... p=drivesdk

Päiväruokaa nautiskeltiin M18-tien varressa olevassa, ei kaikista hehkeimmän näköisessä kahvilassa, jonka ruualla nälkä siirtyi ja samalla pidettiin sadettakin. Niillä main tuli esiteltyä Sannalle miten takarengas lähtee luisuun ohituksessa pikipaikasta. Onneksi se aiheutti lähinnä oho-reaktion.

Eilisaamuna siis ajeltiin Kostamuksesta Vartiuksen kautta yli ja Kuhmoon josta enempi tai vähempi pieniä teitä Ilomantsiin.

Kilometrejä reissussa tuli kaiken kaikkiaan 2700 km. Kyllähän tuolla pikkumopolla tuollaisenkin reissun tekee. Kuudetta vaihdetta kaipasi mutta muuten menetteli. Maltillisesti ajellessa kulutus oli pientä, Kostamus-Lieksa välin kulutus oli Sannalla sataselle 4.02 ltr ja minulla 4.8 ltr. Molemmilla oli lähtiessä käytetty nappularengas edessä ja kestivät reissun hyvin. Takarenkaasta Sannalla näkee, että sillä on ajettu, minulla pintaa lähtenyt enempi jostain syystä...

Teltta, makuualustat ja pussit sekä ruuanlaittovehkeet oli mukana mutta niitä ei käytetty.

Ja pärjäsit ilmeisesti testissäkin

Hieno kuvaus, tekee mieli itselläkin lähteä kokeilemaan matkailua ko alueille.

Mukava juttu minä oon yrittänyt saada emäntää vaihtaan ducatin monsterin enskaan mut on niin saatanan vaikee pyörän kans ettei mikään kelpaa kun sen pitää olla esmes valkoinen no nyt sitten ehkä myy pyöränsä kun ei oo ajellut vaikka ois aikaa ja varaa, mulla ei toisinpäin mut kawasta en luovu

Laitetaanpa nyt hieman tämän vaimonkin mietteitä matkasta

Tosiaan lähtöä edeltävinä hetkinä alkoi tulla jo hieman taikauskoinen tunne, että onko meidän tarkoitus lähteä tälle reissulle ollenkaan ja jos lähdetään, niin tullaanko sieltä elävänä takaisin. Synkimpänä hetkenä tuli jo erään norjalaisen lentoyhtiön sivujakin jo vilkaistua

Matkaan lähdin pienen jännityksen saattelemana. En ole koskaan ajanut noin pitkiä päivämatkoja ja muutenkin tässä lähikesinä kilometrit ovat jääneet samalle tasolle mitä nyt tuli viikossa. Päätin lähteä matkaan turhia murehtimatta ja tein myös päätöksen että en anna pelon ottaa ajaessa ylivaltaa ajatuksista. Ensimmäinen päivä osoittautuikin sitten hieman haasteelliseksi ja majapaikassa Suojärvellä oli kyllä voittajafiilis Enhän ole koskaan aiemmin vastaavia vesien läpi ajoja joutunut tekemään. Yksi siltayritelmä oli ainoa josta en ajanut yli itse ja sekin vain siitä syystä, että en uskonut tasapainoni olevan siihen aikaan päivästä enää niin hyvä että sillalla olisin pysynyt.
Toisena ajopäivänä koko kroppa oli niin kipeä että hetken jo ajattelin, että ei tästä mitään tule. Ajamaan kun päästiin, niin kummasti alkoi kroppakin pikkuhiljaa vetreytymään ja iltapäivästä oli jo kivakin ajella.
Tiet olivat helposti ajettavia ja kun tajusin että en saa Mattia ajamalla kiinni, niin omakin ajo rentoutui ja vauhti alkoi huomaamatta kasvaa. Maisemat olivat mahtavia ja toisaalta myös osassa paikkoja varsin karuja. Venäjällä hienoa on kun näkee ihmisen tarpeen kaunistaa maailmaa karuuden keskellä ja varsin yksinkertaisilla asioilla. Suojärvellä oli vanhan hirsirakennuksen seinään tehty valkoisista limsapulloista kukka ja monessa paikassa oli autonrenkaista tehtyjä lintuja.

Olin henkisesti varautunut että pankkikortilla maksaminen ei kovin helposti onnistu, mutta yllätyksekseni se kävi todella monessa paikassa ihan keskellä ei mitään. Monessa paikassa oli nuoria ihmisiä töissä ja heillä oli pääsääntöisesti hyvä ote asiakaspalveluun. Kostamus oli ainoa paikka jossa jäi huono maku suuhun ravintoloiden palvelusta. Sielläkin kuitenkin sain viimeisen yöpymisen hotellissa hyvää palvelua, kun satuimme paikalle juuri kun vastaanoton nainen oli lähdössä kotiin. Helposti hän olisi voinut sanoa että ei mitään enää tee, mutta ystävällisesti otti meidät vastaan.

Kaikenlaista kuulee Venäjän liikenteestä ja huhuja vielä siivittävät lukuisat videot netissä, mutta meillä törkein vaaratilanne sattui Suomen puolella.Venjän puolella itse onnistuin aiheuttamaan kyllä itselleni hieman kiperän tilanteen ohittaessa autoa tietyömaalla. Jäin vastaantulijoiden kaistalle kun en enää ehtinyt kääntää mopoa tarpeeksi loivaan kulmaan päästäkseni asfaltin reunan yli kaatumatta. Vastaantulleelle venäläiselle rekkakuskille täytyy nostaa hattua hienosta reagoinnista, hiljensi vauhtia reilusti ja antoi tilaa niin paljon kuin pystyi ja ohi pääsin ilman ongelmia. Sen takana tulleet henkilöautoilijat hieman panikoituivat, kun näkivät minut väärällä kaistalla ja hetken jo katsoin että toinen niistä ajaa autonsa ojaan vaikka tilaa oli kyllä reilusti. Liekö tällä suorituksella pääsin internetin videoihin

Murmansk oli käymisen arvoinen paikka. Keskusta on kaunis vanhoine taloineen ja puistoineen. Moneen paikkaan siellä pääsee kävellen tai julkisilla.
Kokonaisuudessaan hieno ja mielenkiintoinen reissu. Itse olen ylpeä siitä, että päivien pituuteen ei minun takiani tullut juurikaan lisätunteja. Kiva oli ajella ja ajantaju hävisi kyllä aivan täysin, pienellä tankkauksella sai aina ajamiseen lisää virtaa ja aurinkoiset säät lisäsivät ajamisen mielekkyyttä. Perillä vasta tajusi kuinka kauan ja kuinka pitkä matka ollaankaan ajettu.

Kyllähän tästä pieni palo jäi lähteä uudelleen jonnekin.

Isot peukut molemmille, ootte upeita ihmisiä.
Kyllä minäkin ehkä ensi kesänä kierrän laatokan jos uskallan...

samahy kirjoitti:
Kaikenlaista kuulee Venäjän liikenteestä ja huhuja vielä siivittävät lukuisat videot netissä, mutta meillä törkein vaaratilanne sattui Suomen puolella.Venjän puolella itse onnistuin aiheuttamaan kyllä itselleni hieman kiperän tilanteen ohittaessa autoa tietyömaalla. Jäin vastaantulijoiden kaistalle kun en enää ehtinyt kääntää mopoa tarpeeksi loivaan kulmaan päästäkseni asfaltin reunan yli kaatumatta. Vastaantulleelle venäläiselle rekkakuskille täytyy nostaa hattua hienosta reagoinnista, hiljensi vauhtia reilusti ja antoi tilaa niin paljon kuin pystyi ja ohi pääsin ilman ongelmia.

Suojateitä siellä kunnioitetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Hauska tilanne sattui kun vilkkaalla kadulla kulkukoira tuli suojatien reunaan - liikenne pysähtyi molempiin suuntiin - koira kipitti kadun yli ja liikenne jatkoi taas kulkuaan.

Auttamishalusta sen verran että meidän porukan yhtä pyörää korjattiin yhdellä pajalla tuntikausia eivätkä suostuneet ottamaan työstä mitään maksua. Sanoivat vaan että haluavat auttaa meitä.

Viime kesänä oli ajatus käydä reissussa mopoilla mutta jäi väliin kun pakettiauton omistajalla tuppaa kavereita olemaan ja muuttomatka vei etelä-Saksaan ja vei loma-ajasta sen verta paljon aikaa, että katsottiin paremmaksi jättää moporeissu väliin. Tänä kesänä kuitenkin mennään taas ja hivenen kauemmas ja eri suuntaan kuin Murmansk.

Ajatuksena on ottaa dr-zetat taas alle ja käydä kääntymässä Kazakstanissa. Moskova ohitetaan yläpuolelta ja sitten tiputetaan alemmas ja ajellaan Omskin tienoilla josta Kazakstaniin ja Astanaan. Astanasta sitten Kazakstanin pohjoisosissa ajellen, todennäköisesti Uralskiin josta sitten Moskova länsipuolelta kiertäen takaisin Suomeen. Siinäpä sitä sitten n. 8 000 km tulee. Reissuun lähdetään elokuun alussa ja takaisin pitäisi olla 25. päivän kieppeillä.

Pikku hiljaa tässä varmaan mopoja alkaa katselemaan sillä silmällä kuntoon, ettei ihan kaikki jää viimeiselle viikolle ja onpa jotain ajatusta mukaan otettavista tavaroistakin jo ollut.

Vähän mysteeri on miten tylsä tuo Kazakstanin pohjoisalue oikein onkaan ajella mutta eiköhän siellä kerran voi käydä. Tie Omskiin asti on itselle tuttu aiemmalta reissulta mutta näkeepähän vaimokin mistä olisi kannattanut jäädä paitsi

Viime reissun kypäräpuhelinongelmaa on ratkaistu myymällä ne velipojalle mutta uudet hankkimatta joten siinä vielä speksattavaa. Haussa olisi pitkällä kantomatkalla varustetut gmrs/frs taajuudella toimivat mutta tarjontaa melko vähän satunnaisella silmäilyllä. Cobran walkie-talkiet olisi mutta kypäräsetin ollessa vox ei toimi, pitäisi ilmeisesti kytkeä piuhat siitä yhteen tai ostaa lisäpalikka jossa homma tehty valmiiksi.


Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla