Perinteitä kunnioittaen; Helatorstain Venäjänkurvailut.
Päätettiin säntäillä rajan yli jo anivarhain torstaiaamuna. Käytännössä rajalla vasta kympiltä. Pyörillä jonon ohitus sujui ok, mutta huoltoauton kuski valitteli että joutuu ottamaan vauhtia toisen raja-aseman kautta; Nuijamaalta mahdoton viedä samaan aikaan autoa, jonka kyydissä itse omistama moottoripyörä. Onneksi toisella raja-asemalla tajusivat; tottakai huoltoauton kuljettajankin pitää päästä ajamaan.
Öljymäellä tankkailujen ja pienen aamupalan jälkeen suunnattiin kohti metsiä. Viipurista kaakkoon. Aika nopeasti maasto ja kartta alkoivat näyttää erilaisilta, mutta ajettiin silti kartalla näkyvää polkua - maastossa sitä ei näkynyt enää. Eikä pitkääkään kun KTM ei startannut enää. Huoltotaukoa oli kiva pitää kun ei ollut itikoita.
Startin hiilestä johto irronnut. Suzukista puretulla johdolla KTM ehjääntyi ja päälle vielä kemiallisesta metallista vedenesto ja vedonpoisto.
Päästiin taas etenemään Kamenkan sotaharjoitusaluetta kohti ja kurvailtiin alueella mukavia pieniä kärrypolkuja ristiin rastiin väistellen pommikuoppia ja kranaatinpyrstöjä. Vihdoin saatiin tekstiviestiä huoltoautolta jotta odottelee valtatien varrella huoltoasemalla. Hilppaisimme mutkaisinta reittiä pitkin suoraan huoltoaseman pihaan. Vaikka oltiin aseman takimmaisessa nurkassa, löysi SamiV:n haukansilmä meidät ja pihalle pörisi Afrikkalainen kaksonen. Samalla kun huoltoauton kuljettaja vaihtoi ajovermeitä, vaihdoimme me kuulumisia Samin kanssa.
Auto jäi huoltoasemalle ja lähdettiin sinkoilemaan ristiin rastiin lähimetsiin. Tavoitteena etsiä samalla hyvä leiripaikka. Etenemistä haittasi voimakkaasti Viipuri-Pietari junarata joka oli Allegron vuoksi aidattu koko matkaltaan. Aidan vierustaa oli onneksi helppo suunnistaa. Haasteena pienet purot ja suonsilmäkkeet.
Pääsimme vihdoin isolle tielle ja suuntasimme läheiselle lammelle - joka oli määritelty leiripaikaksi. Puomi ja soramonttu katkaisivat haaveet. Tässä vaiheessa lähdimme huoltoauton kuljettajan kanssa isoa siirtymää takaisin autolle, tavoitteena tehdä kauppareissu. Kaupasta löytyikin kaikkea mitä ihminen tarvitsee - ja paljon sellaista mitä tuskin tarvitsee. Tällävälin pyöräpartio oli löytänyt mukamas hyvän leiripaikan - hautausmaan takaa??? Seurasimme ajo-ohjeita ja hautausmaan takaa löytyikin nätti lampi ja mainio leiripaikka. Puolijoukkueteltta pystyyn, pihviä grilliin ja olutta kohti ääntä. Samalla tuli tekstiviesti tutulta; oli junan ikkunasta nähnyt keltaisen pyörän ojassa ja pieniä miehiä sen ympärillä. Kyseli ettei kai olla taas nautiskelemassa Kannaksen mainioista maastoista.
Perjantain aluksi siirsimme huoltoauton seuraavan leirin lähettyville. Ajoimme perässä kuin pienen talon porsaat. Huoltoasemalla pyörä taas pois auton kyydistä ja samalla löysivät muutkin huollettavaa; osa tankkasi jääteetä, kahvia ja jäätelöä. Osa korjasi vuotavaa syyläriä ja joku vaihtoi vedensekaisia öljyjä uusiin. Ei ollut turha kiire ja siinä huoltoaseman nurmella makoillen meni varmaan tunti jos toinenkin.
Vihdoin päästiin pyörille ja aluksi tarkistettiin mahdollinen leiripaikka - joka oli hyvä - mutta huoltoautolle turhan vaativan reitin päässä. Seuraavaksi sinkoilimme ristiin rastiin lähimetsiä. Teknisiä ongelmia oli vähän - yksi kytkinvipu ainoastaan. Kellon lähestyessä iltaa - valuimme takaisin kohti kylää jonne jätimme auton. Jo menomatkalla kiinnitimme huomioita nättiin ravintolamaailmaan lammen rannalla. Nyt paluumatkalla, sattui tekninen kartanlukujuomatauko juuri ravintolan lähettyville ja kuin yhteisestä päätöksestä, ajoimme pihaan selvittämään onko grilli kuuma. Sashlikkien jälkeen oli edessä enää sen leiripaikan löytäminen. Ravintolan viereisen lammen vastarannalla oli ihan ok paikka, mutta läheisen joen rannassa vielä hienompi. Haimme auton, tankkasimme kaupasta sen täyteen ruokaa (ostimme myös juomaa) ja suunnistimme kohti joen rantaa. Matka tyssäsi heti sivutien alussa olevaan puomiin. Autolla ei mitään asiaa. Pyörillä kuulemma pääsisi.
Jouduimme tyytymään lammen rannalla olevaan leiripaikkaan. Ilta meni mainiosti leiritoimintoja harjoittaen.
Yön aikana, yhteisessä teltassa, yhteishenkemme oli alkanut rakoilla. Ensin huoltoauto päätti jättää meidät. Sen jälkeen kokki irtisanoutui. Tarkoitus oli viettää loppukaronkka Vanhassa Navetassa saunoen, mutta lopuille ei jätetty muuta vaihtoehtoa kuin palata jo lauantaina Suomeen. Juopottelu ja saunominen ilman huoltajaa ja kokkia olisi ollut varsin masentavaa puuhaa.
Ei se mitään; paluuaika oli vasta ilta - joten meillä oli koko päivä aikaa leikkiä yhdessä. Päätimme kaivautua syvälle mutaan ja nauttia muutenkin täysin rinnoin. Ensin huoltoauto valmiiksi ison tien varrelle ja sieltä kohdetiedustelua lähimaastoon. Matkalta löytyi hyviä ja hienoja polkuja.
Iltapäivän päätteeksi palautimme huoltajan autolleen - joka ystävällisesti suostui odottaa meitä rajan läheisyydessä, jotta saisimme lapsille ostetut tuliaiskaramellit laitettua huoltoautoon - eikä niitä tarvinnut kuljettaa pyörän päällä. Päräytimme vielä suorinta reittiä - ei nopeinta - kohti Heinjoen lentokenttää. Maakaasulinjalta löytyi taas mainiota tukkitietä sen verran pitkä pätkä että saatiin yksi KTM:n takaiskari ainakin hajotettua. Heinjoella kello näytti sen verran paljoa, että suunnistimme pikitietä rajalle ja huoltoauton kanssa samassa porukassa takaisin kotia.
http://enduro.galleria.fi/kuvat/2016/He ... kurvailut/
