Tai eihän sitä nyt pyörillä ajella, muuta kuin puiston portille, että siitä sitten rinkan kanssa palkisille ja kairaan. Nixin kanssa sovittiin, että jos Herra tahtoo, huomenna aamusta sitten Kittilä-Pokka tien kautta Ahkun tuvalle ja sillei. Siellä pienet valmistelut ja menox. Nixin Gessun iskari tosin on vielä jossain matkalla Matarenkiin, mutta edelleen, jos Herra vain tahtoo, tänään hää sen suapi noutaa postista ja asentaakin vielä ennen illan hämyä, samalla kun ite siirrynLaivurinkatu 7:n kautta Karunkijärvelle. Tervetuloa vain seutukunnalla muutkin liikkuvat, keskiviikkoisin klo 18:00.
Gessulla itekkin oli aikomus. Vaikka Gessu onkin aina, lähes hälytyslähtökuntoinen, piti eilenä tehä vielä pieniä "talavivarusteluja" kuitenkin:
- Talaviteippaus
- Satulan pois ja tilalle porontalaja.
- Tankohuput.
- 1/8 kuntoisen Heidenau Scoutti takusen vaihto 1/2 -kuntoiseen Scouttiin.
- Jarrupalojen tsekkaus.
- Rinkan ehtiminen, yms. piäntä järkkäilyä.
Että rauhassa tässä saapi Tornioon siirtyä, ja edelleen väylänvartta ylemmäs. Toivottavasti Nixin paketti tulee perille ja ennen kaikkea löytyypi jostain vielä?
Lemmenjoella ompi venekyyditys loppunut jo tuossa pari viikkoa sitten, joten otsalamput sekä maiharit tulee tarpeeseen. Tien päästä Härkäkosken varautuvalle, eli ekaan yöpaikkaan, ei toki tule kuin 15km suuntaansa, joten lystiä se vain tuolla on matkamiähen vaellella. Ja miksi reissun nimi on "Apostoliajo", se johtuu taas siitä, että mukana tuonne kultamaille kulkeutuu Jumalan Sanaa, mukaan otettavien ja autio- sekä varautuville jätettävien Uusien Testamenttien myötä.
Se kun ompi tuo syksyinen, etäinen ja kaunis seutu mahdollisesti hyvinkin otollista Jumalan Sanalle, tuolla missä ei kuulu mikään meteli, ei pauke eikä Remus!
Samoin net harvat vastaantulijat tuolla patikkapoluilla, ja tulistelupaikoilla, net ovat jotekin jo valmiina kohtaamaan sanansaattajia, tai ainakin mielellään keskustelevat ja avautuvat kertomaan muustakin, kuin vallitsevasta säätyypistä, hallituksen säästötoimenpiteistä, tai sitten maahamme saapuvista pakolaisista, jne.
Kullankaivajien maille ompi nyt siis tarkoitus, ja saattaahan jokunen heistä jopa talvehtia noilla kaivauksillaan, eli miten ompi kovin kultaa saatu talteen. Sanan julistus heillekkään ei kaiketi ole pahasta, jos vain vastaanottimet ovat vireessä? :;):
Perjantain aikana, aikomus sitten patikoiden Ravadas- putouksen kautta Kultasatamaan, Morgamojalle ja takaisin, jos vain Herra tahtoo......
..Juu, elikkäs torsta-aamulla oli herätys Karunkijärven rannalla, eikä edes Gessun porontalaja ollut kuurassa - saati ees maa? :blink: Plussaa tuntui riittävän nyt ilman plussakorttiakin niin, että hamusin roippeet mökin nurkista ja suuntasin Gessun etupyörän kohti Ylitornion Nesteen huoltamoa, jossa Nixi jo oli odottelemassa. Aamu alkoi jo kirkastumaan, joutsenet eivät olleet vielä lähteneet lennoilleen, joita illan aikana oli taas kokoontunut suuret laumat pitkin peltoja ja jokivarsia. Käsivarren tielle päästyäni ja jonkin matkaa jo ajeltuani, vastaan tuleva kotilo välyytteli valoja kahteen otteeseen pitkään, että "edessä ompi luikasta" - tahtoo sanoa!
Kiitos vain, kuittasin kytkinkäellä, samalla kun temperaturemittarin digitaaliset numerot soutivat ylös ja alas, aina sen mukaan, kuinka lähellä Tornionjokea väylä kulki. Alimmillaan vilahti jokin 0.7, mutta sekin oli selvästi vielä plussalla...
Nesteen pihalla näkyi tuttu musta-punainen Adventure, ja piha-alueella vieläkin tutumpi jutaaja- Nixi!
"Oot sitte lähteny"- terehyshuudoin, jonka joku sivullinen saattaisi kuvitella kysymykseksi....
Nyt sitten etupyörät kohti Kolaria, josta edelleen Kittilä, Kiistala, Pokka, ja tavoitteena Ahkun Tupa, josta saisimma Härkäkosken varaustuvan avaimen, ja rinkathan meillä kun oli tarakalla, maiharit ja retkeilyeväät, -housut, - paidat, -jne, siis aivvvvan kaikki retkeilyjutskat mitä nyt mieleen juolahtaa, tulenjohtokiikareita ja hätäraketteja myöten matkassa - niin mikäs jutaillessa rauhassa!
(Paitti et mulla ei piitkien siirtymien takia vielä ollut nastarinkuloita kummassakaan päässä...:dunno:)
Mutta nouhätä, ainaskaan vielä, koska temperaturet heilui jossain plussien puolella kuitenkin! Ensimmäinen jäähileinen, eli sulanut jääkantinen järvi tuli vastaan Orasjärvellä, ja jopa aavistuksen piäntä vesi- tai no, räntäsadettakin tuli visiiriin, piäninä kerta-annoksina. Yksikään vastaantulija ei enää vilkutellut valoja kuitenkaan!
Karautettuamme Kolarin Neste-huoltamon edustallee, mahdollista tankkausta varten, katselin syrjäsilmällä viereisen (Hotelli)- rakennuksen pääoven edustalla umpijäätyneen vesilammikon jäällä ja sen ympärillä nappaskengillään luikastelevia tummia somali- maahanmuuttaja- turvapaikanhakijoita, vai mitä he nyt sitten olivatkaan? Koska kypäräni visiiri oli tukkeutunut maantielle vahvasti levitetystä suolasta ja hiekkakurasta, päätin pestä sen ohjaustangossa olevalla kuumalla termospullon vedellä, kypärää päästä riisumatta. Eihän meillä ollut hoppusta mihinkään, mutta säästäisihän tuo jonkin verran aikaakin: Kuumaa vettä vain naamalle visiiriin valuttaen, ja tankohupuista kuin taikoen, parit kameralinssiliinat esille; "hoplaa", höyry vain taivaalle kohoten.
Somalien valkoiset silmänpohjien liikkeestä päättelin, että heistä muutamat toki saattovati ajatellai, ettei nyt kyllä meiän kahden "kanootissa olleet kaikki intiaanit kotona", niin erikoinen näky tuo toki saattoi olla. Löimme Gessut jälleen käyntiin ja jatkoimme hiekoitettua huoltoaseman ja hotellinpihan jäälätäköiden välistä kujaa pitkin Kittilään johtavalle päätielle...
Vielä tänäkin aamuna herätessäni kotona, hiekanjyviä narskui hampaiden välissä, vaikka ajelenkin umpikypärällä....:kääk:
Hyvä että etunen on oikia "saharakuvioinen" - rinkula, eli TKC80, kun aivvvan valtavat määrät ovat jo ennättäneet hiekkaa tänne levittää! Ainakin parit rossimontut ja sillei!
jatkuu...
Eli nyt Gessut kohden Kittilää, jonne saavuimmekin sen useamman visiirinpesun kautta! Kyllä häätyy sanoa, että visiirinpesu käypi satasen vauhdissa hoppusti ja helepommin, kuin paikoillaan:
- avataan edessä ohjaustangossa oleva termospullo
- otetaan se kasvojen eteen, siis suoraan katseen suuntaan
- kallistetaan vain hieman
- ja kas, kuuma vesi levittäytyy ja huuhtoo hiekat ja suolat viisiiristä veke
- laitetaan pullo takaisin telineeseen
- otetaan tankohupun sisältä, visiirinkuivaukseen tarkoitettu pehmoliina
- pyyhitään visiiri puhtoiseksi ja laitettaan liina takaisin pussiin
- suljetaan termospullon korkki
Ja näitä askareita tuli Kolari- Kittilän välillä suoritettua aiiiikas monta kertaa - mitä ku ei ollut pakkanen! :kääk:
K-Marketin lehtitelineiden lööpit suorastaan kirkuivat värikkäänä: "TULOSSA ANKARA JA ENNÄTYSKYLMÄ TALVI! " HÄ? Vastahan se viime viikolla oli Iltalehdessä, että tulossa oli ennätysLAUHA talvi, että koettakaa nyt päättää siellä ilmatieteittein laitoksella kumpaa paatte tulemaan, jotta osataan met talvijutaajat varustautua sitten taas tulevaan, eli laitammako nastoi alle, kuten Nixillä oli, vaiko jutaillaankos iliman?
Herran kädessähän nämä keliasiat tietenkin aina ovat, mutta jos nyt ennätettäisiin käydä edes tämä Apostolinajo Lemmenjoelle heittämässä, ennen kuin tienpinnat ovat kiiiltävän kirkkaina.......
Näkkileipä paketti kainalossa, ajoimme Nesteelle tankkaamaan, (paitti Adventuremiähet eivät tankkaa kuin harvoin....
), ja sitten syömään ennen valakoiselle tielle siirtymistä. Kelikameroista olin katsonut jo lähemmäs viikon ajan, että Pokan tiellä oli valkoisena tienvarret, mutta asfaltti mustana. Noooo--- onhan tuolla Kittilä- Kiistala- Pokka välisellä taipaleella myös hiekkatietä jonkin verran, muistelisin että about 30km tms, ja sehän oli tässä vaiheessa vielä mysteeri, eli kun alkoi umpijäisiä lampia ilmestymään tien molemmin puolin, niin olihan se kai sitten jotain valkoista tielläkin odotettavissa, vai kui?
Taitaa nyt tulla Ahkun Tuvalle saapumiseen piäni viivästys....?
Tiesin, että lumen on satanut ja moneenkin kertaan, mut silti vielä näin!
Mutta eihä meillä mithän aikataulua ole - onneksi!
Kottarainen vaiko BMW ?
Mutta eihän tässä mitään. Telineet alhaalla ja kieli keskellä suuta. Maisemia ei nyt kateltu tai ainakaan kovin piiiitkään! Ainoa lohtu tienpinnan muuttumisesta jäiseksi, oli nyt se, ettei visiiriä tarvihe enää pestä!
Nixillä ei toiminut ABS:t, eikä luistonesto johtuen siitä, että oli edellisenä päivänä saanut vasta tuon takaiskarin huollosta takaisin, joten nyt sitten jousituksen säätö yhdessä CAN- väylän kanssa oli kaiketi sekoittanut nuo "speciaalitoiminnot", joista meikäläisen "mil-proof-karvalakki-basic-gs" ei ollut edes koskaan kuullutkaan!
Jotta sitten vain peräkkäin tässä ajeltiin, mitäpäs sitä muutakaan. Jarruihin en ollut koskenut koko aikana, ja aikomus olikin, jotta koko Apostoliajo vedettäisiin ilman jatkuvaa kahvojen- tai polkimen raplaamista. Kytkintä kun en muutenkaan käytä kuin ainoastaan liikkeelle lähtiessä, niin samalla tuohon jarrukahvaan tarttuminenkin helposti unohtuu pikkuhilijaa, että jää kokonaan käytöstä pois.....:orgmp:
Väliinsä jäätie vaihtui savikoksi, eli paikassa missä vain ei puustoa ollut ja tien nousi pohjoisen suuntaan. Tälläisiin kohtiin kun oli aurinko päässyt paistamaan, niin tietenkään niissä ei jää ollut tarttunut. Sitten taas missä kohdin oli puustoa runsaasti, tai tie kulki alamäkeen, siellä jäätä oli piiitkästi ja vieläpä paikkapaikoin vesikerrosta hieman päällä! Että ei ollut nyt kiirusta meikäläisellä ja sitäpaitsi, kun tultiin sitten kohtiin, joissa jää oli jo sulanut ja alla oli savikkoa, niin kaikista pahiten luisti juurikin tuo savi! :kääk:
jatkuu....
Paluumatkalle lähdettyä huomasin että Herra yliohjastajalla oli 