Karjalan Kannaksen kurvailut

[hönö]

Jo perinteiseksi muotoutunut kesäinen "Reväytä perseesi Venäläisellä suolla" starttaa huomenna aamusta.

Valmista pitäsi olla sunnuntaina.

[hönö]

Nää siltahommat ei ole Venäläisten parasta osaamisaluetta. No onneksi on edes sinnepäin.



Eikä sillan rakentelu meiltäkään kummoisesti sujunut

[Nomad]

Hönön seikkailut pitää kyllä aina lukea. Ruotsalaiset ovat nimenneet Hönön kunniaksi jopa leivän.

[hönö]

Hönön seikkailut pitää kyllä aina lukea. Ruotsalaiset ovat nimenneet Hönön kunniaksi jopa leivän.

ja saaren...kanasaari jos omaan lukiotason ruåtsinkieleen on uskominen

[Mr]

Yamaha on ihan tutunnäköisessä asennossa, tosin pyörät alaspäin...

[hönö]

Hiljaiseksi on vetäytynyt kannaksen kurvailutopikki. Onneksi muut Venäjän kertomukset korvaavat hiipumisen.

Mutta jos sitä pääsis pikkasen pyörähtämään kokovartalokolotuksesta huolimatta.

Loiskis



Loiskis, loiskis



Spläts



Auts



No höh



kuvat: mikko n kaatuja: rampa hollolasta

[Jarmo H]

Liikaa vauhtia, vesiliirto?

[GSlpr]

Kiitokset ketjun ylösnostosta. En ollut tätä aiemmin huomannutkaan.

[TTA]

Vaikka täällä on hiljaista - Kannaksella on ollut pärinää pitkin kevättä.

Ensin helatorstain reissu http://enduro.galleria.fi/kuvat/2014/En ... 014/Antti/
Heti perään heinäkuussa yhden päivän reissu 29 asteen helteessä, Sveto-Losevo-Sveto http://enduro.galleria.fi/kuvat/2014/En ... su2014.mpg
Ja huomenna lähdetään taas kolmeksi päiväksi jonnekin Viipuri-Pietari-Koivisto kolmion sisäpuolelle.

[TTA]

Hiukka nihkeesti tuli videomateriaalia kun joku on nyysiny kameran kaksi vara-akkua.
Reissu startattiin perinteisellä aamupalalla Viipurinportin ABC:llä noin kaksi tuntia sianpieremän jälkeen. Siinä aterioidessa puhelin piippasi ja matkahuolto kertoi uuden etupyörän saapuneen paikkakunnalle, joten palattiin muutama kilometriä lähtöpisteeseen ja otettiin pieni aamujumppa etupyörän ja renkaanvaihdon merkeissä. Vähän reilu tunnin jälkeen oltiin jo uudelleen baanalla.

Viipurissa etsiskeltiin hetki sitä huoltoasemaa, jossa seurueen yhden jäsenen piti jo odottaa. Ei näkynyt. Lopulta puhelimessa saatiin tieto että oli kierrellyt Vaalimaalta saapuessaan hieman pienempiä teitä ja saapuisi kohta paikalle.

Tavoitteena oli Summan taistelupaikat - joiden ohi oli ajeltu monia kertoja pysähtymättä. Nyt oli tarpeeksi lämmintä (29c) tonkia entistä sotatannerta. Viipurin ja Summan väliltä löytyikin meille ajamatonta nopeeta ja mukavaa mäntykangasta kymmeniä kilometrejä. Muutama pätkä oli niin kiva että loikoteltiin ihan väärään suuntaan ja otetiin uusi suunta vasta kun kärrypolku päättyi isommalle tielle.

Summassa yritettiin saapua mestoille hieman yllättäen, sivulta takaviistosta. Metsä ja juoksuhaudat aiheuttivat kuitenkin sen verran haasteita että palasimme takaisin isommalle tielle. Tien varren tulenjohtobunkkerin katsastuksen jälkeen oli tarkoitus ajella Summa-järvelle mutta Venäläimieliset varusmiehet estivät kulun sulkemalla koko lähialueen puomeilla. Summa-järvi sijaitsee ammunta-alueella.

Viipurin Svenkolla (vai mikä huoltoasemaketju se nyt olikaan) karttaan piirrettyä viivaa seuraamalla löytyi uusia ajamattomia polkuja. Suurempia haavereita ei sattunut, paitsi kerran kun yhtäkkiä vain jalka repäistiin pois tapeilta ja teki nilkassa kipeää. Tiehen oli haudattu 10mm paksu rautalanka jonka pää jotenkin tarttui nilkkaan/lahkeeseen ja repäisi housun lahkeesta palasen.

Kuivan kauden seurauksena kaikki lammikot oli kuivuneet ja suotkin oli melko ajettavia. Pieniä ja vauhdikkaita teitä pitkin ajellen, olimme ilta kahdeksalta Terijoella. Kaupasta hieman nesteytystä ja hiekkarannalle leiriytymään.

Seuraavan päivän agenda oli ajella hyvin tiheää syheröä pitkin poikin rantakaistaletta kohti Koivistoa. Linnuntietä matkaa oli vain 60-70km joten meillä oli aikaa tutkia kaikki vähänkin mielenkiintoiset polut. Tankkauksen jälkeen suuntasimme datshakylien takapihojen kautta radanvarteen. Vetävin ura päättyi lepikkoon joka oli juuri kaadettu. Seuraava pisto laskeutui 100m pitkään mönkijällä kuoviteltuun kosteikkoon. Näiden kahden välissä ei mennyt muuta kuin umpimettää joten kokeiltiin sitä. Kahdessa pyörässä oli flektit hieman ruosteessa joten koneet kävi kuumana. Stumppailua tapahtui jatkuvasti ja kytkinvaijeria piti kiristää vähän väliä. Lopulta päästiin lähelle maantietä, jonka reunapengertä noustessa oman pyörän käynti heikkeni hetkessä. Lopulta työnsimme pyörän mäkeä ylös ja nostimme turvakaiteen yli.
Käynti oli tämän jälkeen heikkoa ja pyörä vain röpötti ja paukautteli putkessa. Vaihdoimme tulpan. Ikäväksi onneksi tulppa-avain ei sopinutkaan runkoputken välistä koloonsa. Vaikka sillä oli muistaakseni vaihdettu jo useita tulppia. Tiiliskiven käsittelyssä saatiin putkiavain sen verran mutkalle että se saatiin paikalleen tekemään työtään.

Tulpan vaihto ei tuottanut mitään tulosta ja työntämällä kone kävi vain tasakaasulla ja hetken - kunnes alkoi jumalaton pamahtelu putkessa. Koska alueella oli metsä kuivaa ja metsäpalovaara, ei viitsitty liekinheittimellä enempää leikkiä vaan työnsimme toisella pyörällä, pyörän takaisin samalla hiekkabiitsille mistä olimme aamulla lähteneet. Purimme kaiken mitä keksimme. Nokkien ajoitus oli kohdallaan, tulpanjohdosta pätkäisimme varmuudeksi palasen. Kaikki johdot näytti ehjiltä. Outoa oli pääsulakkeen (20A) palaminen ja tilalle laitetut 5A sulakkeet paloi heti. Kokeilimme taas työntää käyntiin muutamia kertoja. Ei elämää.

Lopulta viritimme runsaan 5m liinan pyörien väliin ja aloitimme taivalluksen kohti Koivistoa. Matkavauhtina oli mukavat 0-90km/h ja yllättävän näppärästi matka eteni. Jossain vaiheessa vetojuhdan takajarrut alkoi kärytä ja syyksi ilmeni liian täyteen laitettu paisuntasäiliö. Sama syy oli hetkeä aiemmin toisella kuskilla etujarrun kanssa. Tuollain saa Dertsin jarruista väljät pois mutta ei kestä sitten näköjään kuin hetki ja jarrut hirttää kiinni

Ennen Koivistoa on meren rannassa hienoja leiripaikkoja joten kävimme kylillä kääntymässä ja kaupan kautta takaisin viettämään leirielämää. Pari uutta starttausyritystä mutta oli alkanut startti temppuilla siten että startti pyörii mutta ns. tyhjää. Rannalla yritin purkaa starttia mutta siihen ei ollut sopivia työkaluja mukana. Seuraavana aamuna pyörä kasaan, pari työntökäynnistystä vailla elonmerkkiä ja jostain syystä lähdimme koko porukka kohti Viipuria. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut jäädä leiriin ja seurueen pari muuta olisivat voineet suorittaa maastotutkimusta puoli päivää ja tulla sitten hinaamaan potilas kotiin. Ehkä helle oli pehmittänyt aivot.

Viipurissa hinaaminen oli ennalta mietittynä pelottava kokemus mutta aika kivuttomasti pyörä saatiin ensin torille ja sieltä paikalliselle uimarannalle, jossa söimme makoisat shashlikit ja tarkastelimme helteessä mainingeilla lipuvia laivoja

Kotimatka sujui hyvin ja tullimiehet eivät ehtineet alkaa edes vittuilemaan, kun kysyin saako pyörän hinata heidän henkilökunnan parkkipaikalleen, josta noutaisimme sen autolla. Edellisen kerran vastaavassa tilanteessa oli päteminen niin rankkaa, että oli parempi olla itse aktiivinen osapuoli tällä kertaa. Tieliikennelain (pykälä se ja se) Suomessa ei saa hinata kaksipyöräistä ajoneuvoa millään laitteella.

Kotona startti irti ja se näytti ehjälle. Startin rattaistossa oli kuparihippuja mutta niille ei löytynyt selitystä startin staattorista. Joten magneeton koppa auki ja syy löytyi; startin kehän pultit oli kaikki irrallaan pyörimässä staattorin ja magneeton välimaastossa (itseasiassa tarttuneena magneettoon) ja staattori oli hieman kulunut.

http://enduro.galleria.fi/kuvat/2014/En ... ki2014.mp4

[Rauta]

Jepjep, aika lämmintä oli. Hinaus tosiaan sujui yllättävvän helposti ja ihan hyvää vauhtia pystyi pitämään.
Laittelen kuvia galleriaan kun palaudun mökkimaailmasta kotii.

[SamiV]

Kotimatka sujui hyvin ja tullimiehet eivät ehtineet alkaa edes vittuilemaan, kun kysyin saako pyörän hinata heidän henkilökunnan parkkipaikalleen, josta noutaisimme sen autolla. Edellisen kerran vastaavassa tilanteessa oli päteminen niin rankkaa, että oli parempi olla itse aktiivinen osapuoli tällä kertaa. Tieliikennelain (pykälä se ja se) Suomessa ei saa hinata kaksipyöräistä ajoneuvoa millään laitteella.

Onkohan tuossa lakipykälät muuttuneet vai ovatko tullimiehet luulleet tietävänsä. Nimittäin MP-kortin kirjallisissa kysytään yhtenä kysymyksessä miten hinausköysi pitää kiinnittää hinattavaan moottoripyörään ja ainakaan 2008 sen paremmin Hämeenlinnan poliisi kuin Liikkuva poliisi (joiden luulisi tieliikennettä koskevat pykälät keskimääräistä tullimiestä paremmin tuntevan) eivät nähneet lakipykälissä mitään estettä (tosin toivoivat tieliikennelakiin tarkennusta tästä)
http://autot.oikotie.fi/uutinen/moottor ... 071?ref=HS

[-jn-]

Moi


Käytiin Maanantaina ja Tiistaina heittää pikakierros Kannakselle

1. Maanantai 11.8

Lähdettiin aamulla heti 7 jälkeen Vaalimaalta vettä tuli kaatamalla ja se jatkui Viipuriin asti sitten sää parani

Reitti meni Viipurista Koivistton suuntaan noin 8 km asfalttia josta koukattiin Summan kenttähautausmaalle , mukavaa metsäpätkää , sitten tuli stoppi alueella oli ammunnat menossa ja ystävääliset solltupojat sanoi että voitte käydä kävellen hautausmaalla , mutta huomenna pääsette pyörillä alueelle , täältä koukittiin mettien ja yhden tankkien harjoitusradan kautta Kuolemanjärvelle , tuli ajettua hauskaa talvitietä missä kului vähän aikaa
Täältä mentiin oikotietä Suomenlahdelle ja päästiin vetämään upeita tyhjiä heikka rantoja .


Koivistolla kirkon pakollinen katsominen ( kansallisromantiikkaa )


Siitä sitten Koiviston niemelle joka ajettiin ympäri , tosi hyvää pätkää eikä vettä ollut , mutta voi olla haastavaa märällä kelillä , oli aika syviä kuoppia tiessä .
Illalla noin kymmenen aikaan päästiin pois niemeltä ja multa hävis valot , joten ajettin pimeässä niin että Simo edellä ja minä perässä välillä yrittäen korjata valoja Kuusaan motellin jonne tultiin klo 2 yöllä .

2. Tiistai 12.8
Päästiin noin kello 9 liikenteeseen ja ajettin asfalttitien pohjoispuolta Losevoon jossa lounastettin. Sieltä Gromovoon ja mettiä pitkin kohden Taipaletta muutaman kerran poiketen takasin tielle , vastaan tuli Metsäpirtin Terenttilässä parii levetää noin 3-4 m syvää ojaa joista yli pienen tutkimisen jälkeen , jälkeen päin tajusin että ne ojat olikin Suomalaisten tekemiä panssari ojia tai juoksuhautoja ? Tästä tie oli vasin oikeastaan mönkijän jälki pellossa meni vähän matkaa peltoja pitkin ja sitten metsään ja saavuttiin privaatti Lentokentälle ?




Taipaleella olevalla aidatulla datsa alueella oli yksi bunkkeri ja paikallinen isäntä kertoi että Lentokentän omistaja oli kuollut pari kuukautta sitten helikopteri onnettomuudessa
Siitä sitten juoksuhautoja katsomaan joiden välissä ajeltiin ja sieltä rantaa pitkin pohjoisen ja ajettiin Järisevän linnakkeeseen , oli muuten hyvä kivikko pätkää pikkutiellä
Kello juoksi joten äkkiä pois pohjoisen kautta Gromovoon ja ja Summan alueelle sinne saavuttiin etelästä ja huonon reikä asfaltin vieressä meni kilometrikaupalla panssari uraa eikun sinne välillä pysähdyttiin kysymään sotilailta saako tässä ajaa sanoivat no problem, mutta vähän ajan päästä vastakkista uraa pitkin tuli tankki vastaan .

Sotilasalueen läpi takasin kenttähautasmaalle ja siitä läpi miljoonalinnakkeelle pienien ojan ylitysten jälkeen, josta sitten isolle tielle ja takaisin rajalle .


terv. -jn-

[990kottarainen]

Rajujen synnytystuskien tuotoksena syntyi räpellys johon ei liikaa aikaa tuhlattu. Eka versio oli "hups!" 30 minuuttia josta lisää leikkaamalla jäi vielä 16 minuuttia. Siinäkin ehkä puolet liikaa mut ei enää jaksa. http://enduro.galleria.fi/kuvat/2013/En ... 13+v.2.mp4

Ihan mallikasta tonkimista

[hönö]

Nyt se sitten vihdoin tapahtui. Eli useamman vuoden kauhunsekainen odotus on ohi. Tai itse taphtuma oli viikko sitten sunnuntaina siinä puolenpäivän maissa. Tänään vaan rupeaa olemaan aavistuksen laimeammat opiaattipitoisuudet kuin aiemmin viikolla.

Perseen reväyttäminen suolla sai kaverikseen katkenneet säären luut mutauralla.

Oikean jalan sääriluu poikki kahdesta kohtaa ja pohjeluu yhdestä. Lisäksi jotain pienempää traumaa polven seudulla.

Onnettomuutta seurannut monipolvinen evakuointioperaatio ei anna kovinkan mairittelevaa kuvaa vakuutusyhtiön kyvystä operoitua tälläisessä tilanteessa vaikka se tapahtui vain n 50 km itään Imatran keskustasta. Aavistuksen samaa saamattomuuden makua on Suomalaisten pelastusviranomaisten toiminnassa. Toisaalta eipä se heille pahemmin kuulukaan. No lainasivat kuiten erityisen keveät paarit ja tyhjiöpatjan.

Suurimmat kiitokset menevät omalle ajoporukalle. Jo valmiiksi paikalla olleille ja onnettomuuden takia paikalle saapuneile. Sekä monessa yhteydessä parjattuille Venäläisille. Ilman Venäläisten apua evakuointi olisi kestänyt tuplat. Nyt olin n viidesssä tunnissa lippojen jälkeen Svetogorskin aluesairaalassa saamassa ensiapua vaikka sitä loppuun asti kiivaasti vastustinkin. Kivun lievennys lääkkeeillä ja väliaikaisella kipsillä varustettuna pääsin lähtemään kohti Suomea saamaan jatkohoitoa. Sain mukaani jopa sairauskertomuksen ja rtg kuvat. Sairaalassa oltiin ystävällisiä ja ripeitä. Tosin jotain heiltä puuttuu eli työkaluja. Esim ajovaatteiden ja saappaiden poisleikkaus tapahtui meiltä lainatulla Moralla.......saappaat olisivat repineet pois raakana joka olisi kokemuksena saattanut olla tajunnan räjäyttävä.

Tai olisin päässyt mutta koko operaation aikana jarruna toimineet Venäläispoliisit rupesivat yliaktiivisiksi ja lopulta raja ylittyi joskun 11 maissa illalla.

Lappeenranta kieltäytyi ottamasta sisään joten matka jatkui rattoisasti henkilöauton takapenkillä poikittain turjottaen. Akuutti 24 saavuttiin heti puoli kahden maissa yöllä. Kovin nopeasti meni kipsi vaihtoon ja kipulääkitykseen lisättiin kierroksia.

Huomisesta alkaa pitkä kuntoutus joka päättynee kelkkakaiden avajaisiin jossain Venäjän metäs.

Ajakaahan turvallisesti.