Kuten tuli jo mainittua, tänään oli tarkoitus ottaa suuntimat Kemihaaran huoltotien suuntaan. Menomatkan pienen reittituumaustauon aikana viereen suhautti paikallinen hiacemies, joka kyseli meidän suunnitelmista ja kuultuaan, että suunta on Kemihaaralle, mainitsi hän heti, ettei koko tien ajaminen onnistu siltojen ollessa molemmissa päissä tietä poikki ja veden ollessa sen verran korkealla. Emme antaneet tämän luoda pessimismiä, vaan jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ajoa huoltotien eteläpäätä kohti. Perille saavuttuamme saatoimme tosiaan todeta veden olevan korkealla ja ainakin Kuttusojan sillan olevan poikki. Kuttusojan yli pääsi paria lankkua pitkin kävellen, mutta yli parisataakiloisten pyörien ajaminen siitä notkuvan kyhäelmän yli olisi taatusti tiennyt melkoisia onkihommia...
Tuumailimme sitten siinä, että sivummaltahan sieltä on näemmä maastoajoneuvoilla menty yli ja itse heitin sitten ylimääräiset vaatteet alakerrasta pois ja lähdin zoomailemaan mahdollista reittiä ojan poikki. Pohja oli hyvä hiekkapohja, eikä vettäkään syvimmässä kohdassa ollut kuin noin puolireiteen saakka, joten ainoaksi kysymysmerkiksi jäi, että nousisivatko pyörät vastarannalle ajamalla. Päädyimme varmaan, mutta ah, niin tylsään ratkaisuun ja talutimme pyörät ojan poikki pohjoispuolelle, jotta matka voisi jatkua. Pohjoispuolella suunnistimme ensimmäiseksi nuotiopaikalle Kabanossin käristykseen. Ensimmäinen vierailemani nuotiopaikka missään, jossa puuvarasto on täynnä tervasta
Ruokatauon jälkeen hyppäsimme taas pyörien päälle, mutta meno oli aika katkonaista, sillä isot pätkät tietä oli veden vallassa ja koska emme tienneet veden syvyyttä, kävimme aina sen tarkistamassa etukäteen. Heti taukopaikan jälkeen oli jopa kohta, jossa vesi oli vienyt ison osan tiestä kokonaan mennessään, mutta onneksi sivusta meni reitti, jota kautta pyörät tulivat ajamalla ylös. Jokainen muukin veden valtaamista kohdista oli ajettavissa, kunnes sitten saavuimme Uuraojalle. Siellä hetken tuumattuamme päädyimme kääntymään ympäri, sillä Uuraojan vesi oli todella korkealla ja vaikka vedenkorkeus ei ehkä vielä olisi ajamista (tai ainakaan pyörien taluttamista) estänyt, niin korkeat penkat olisivat tehneet todella haastavaksi saada isot pyörät nousemaan takaisin kantavalle maaperälle. Lisäksi kenties parhaalle rantautumiskohdalle oli rantakoivu päättänyt kaatua, joka myös olisi asettanut omat haasteensa pyörien pyörittelyyn rantamutakossa. Suuntasimme siis takaisin ja tällä kertaa pystyimme ajamaan huoltotietä paljon vauhdikkaammin, sillä tiesimme jokaisen vesikohdan olevan ylitettävissä sellaisenaan. Keskustelimme siinä paluumatkan aikana kypäräpuhelimien välityksellä, että Kuttusojaa tulisimme kokeilemaan ajamalla yli, sillä pyöriä tulomatkalla ojan pohjalla taluttaessamme havaitsimme, että ajaminenkin kyllä varmaan onnistuisi. Ja niin sitten mentiin ojan yli, että heilahti ilman sen kummempia ongelmia. Rapa tietysti lensi korkealle (video Gessun ylityksestä).
Tämän jälkeen ajelimme Tulppioon kahville ja tarjoamaan janoisammalle pyörälle lisää juotavaa. Koska tiesimme Tulppiosta kertyvän matkaa takaisin Naruskaan n. 100 km, päädyimme jättämään Niekka-vierailun tällä erää väliin ja suuntasimme majapaikkaamme kohti. Perillä teimme pyörille pientä huoltoa (vaihdoimme mm. Gessuun takaisin Karoon, joka saa nyt sitten kulua paluumatkan asfaltilla vaikka ihan loppuun saakka) huomista paluumatkaa varten.
Tällä erää meidän reissumme on sorateiden osalta siis tässä. Huomisaamuna pyörät starttaavat aamupalan jälkeen, suuntaamme Sallaan tankille ja siitä sitten asfalttiteitä takaisin pk-seutua kohti. Väliyöpymisen teemme näillä näkymin kotikonnuillamme Keuruulla. Summauksena reissusta voimme vilpittömästi todeta tämän Koilliskairan olevan ajoalueena mitä mainioin; tänään saunan lauteilla kertailimme tapahtumia ja saatoimme molemmat mainita, että kummallekin meistä tuli paljon lisää varmuutta erilaisten ajotilanteiden ajamiseen ja muidenkin tänne sopii mainiosti tulla harjoittelemaan hieman vaativampaa maastoa ja kunnon soratieajoa, kunhan pyörän perushallinta on kondiksessa. Naruskan retkeilymajaakin voimme vain suositella. Tähän loppuun vielä muutama kuva tältä päivältä. Jatkossa saatan vielä jokusen videon laittaa jakoon, kunhan saan niitä käsiteltyä yhteen.
Tällaista ennakkovaroitusta saimme myös liikennemerkkien puolelta:

Keskellä Kuttusojaa ajolinjoja tarkastelemassa:

Huoltotiellä pohjoiseen sai turhat pölyt pestyä pyörästä moneen otteeseen:

Uuraojalle meidän huoltotieajomme kuitenkin päättyi - silta poikki, vesi korkealla ja penkat jyrkät:

Tulppiosta saivat paluumatkaa varten tankkausta niin kuskit...

...kuin pyörätkin:

