Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Valvojat: Jukka, Moderaattorit
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Erittäin hyvin kerrottua ja -kuvitettua tarinaa, jatkoa odoteltu jo...
-
Longwaybackhome
- Viestit: 8
- Liittynyt: Ti Elo 31, 2010 7:58 am
- Pyörä: 1200 GSA
Tuttuja puolalaisia
Terve Sami!
Tapasin tämän puolalaisen AT kaksikon Habarovskissa 13.07.2010 matkalla Vladivostokiin. Taitaa olla tuttuja?
Tapasin tämän puolalaisen AT kaksikon Habarovskissa 13.07.2010 matkalla Vladivostokiin. Taitaa olla tuttuja?
Re: Tuttuja puolalaisia
Joo tulivat vastaan Mongoliassa ja tuo pienempi kaveri näytti miten nuo AT:n bensapumpun kärjet putsataan.Longwaybackhome kirjoitti:Terve Sami!
Tapasin tämän puolalaisen AT kaksikon Habarovskissa 13.07.2010 matkalla Vladivostokiin. Taitaa olla tuttuja?
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Eli reilu viikon paluumatka olisi vielä kirjoittamatta. Sain Tuomakselta vähän vielä reissulta otettuja kuvia (valtaosa otetuista kuvista on Tuomaksen ja Simonin ottamia joukossa muutamia minun omia) joten laittelen nyt tähän parhaita paloja matkan varrelta jotta on vähän tekemistä kun aloitan tänään paluumatkasta kirjoittelua.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
5.8.2010 Irkuts
Heräsimme taas melko aikaisin, söimme jotain vähän sekalaista aamupalaa ja lähdimme ajamaan kohti Irkutsia. Olimme jo etukäteen puhuneet että Simon jäisi tänne sopimaansa Couchsurfing-majoitukseen. Meidän muiden olisi tarkoitus viettää Irkutsin moottoripyöräkerhon majoituksessa jossa usein kaupungissa olevat pyöräilijät yöpyivät.
Ajaessamme kohti Baikal-järveä ja Irkutsia pikkuhiljaa porukamme alkoi tienpäällä jakaantua pienempiin osiin ja ison pätkän ajoin yksin. Olimme nyt matkustaneet yli 30 päivää yhdessä melkeinpä 24 tuntia vuorokaudessa ja tuntui todella mukavalta vaihteeksi ajaa vain yksin oman rytmin mukaan. Vaaraa tieltä eksymisestä ei ollut kun eteenpäin vei vain yksi tie ja tiesimme että jossani vaiheessa ilman isompia sopimisia meidän porukka on taas kasassa.
Baikal järvessä ei tullut uitettua varpaita. Järveä kiertävä tie meni korkealle vuorenrinteellä ja tyydyin kuikuilemaan järvelle ajessani. Muutamissa paikoissa katselin hieman olisiko jostain löytynyt sopivaa paikkaa ajaa tiensivuun mutta missään vaiheessa ei sellaista oikein tuntunut löytyvän ja suuntana oli Irkuts niin ajattelin että pysähdytään sitten "seuraavalla kerralla" paremmalla ajalla.
Heräsimme taas melko aikaisin, söimme jotain vähän sekalaista aamupalaa ja lähdimme ajamaan kohti Irkutsia. Olimme jo etukäteen puhuneet että Simon jäisi tänne sopimaansa Couchsurfing-majoitukseen. Meidän muiden olisi tarkoitus viettää Irkutsin moottoripyöräkerhon majoituksessa jossa usein kaupungissa olevat pyöräilijät yöpyivät.
Ajaessamme kohti Baikal-järveä ja Irkutsia pikkuhiljaa porukamme alkoi tienpäällä jakaantua pienempiin osiin ja ison pätkän ajoin yksin. Olimme nyt matkustaneet yli 30 päivää yhdessä melkeinpä 24 tuntia vuorokaudessa ja tuntui todella mukavalta vaihteeksi ajaa vain yksin oman rytmin mukaan. Vaaraa tieltä eksymisestä ei ollut kun eteenpäin vei vain yksi tie ja tiesimme että jossani vaiheessa ilman isompia sopimisia meidän porukka on taas kasassa.
Baikal järvessä ei tullut uitettua varpaita. Järveä kiertävä tie meni korkealle vuorenrinteellä ja tyydyin kuikuilemaan järvelle ajessani. Muutamissa paikoissa katselin hieman olisiko jostain löytynyt sopivaa paikkaa ajaa tiensivuun mutta missään vaiheessa ei sellaista oikein tuntunut löytyvän ja suuntana oli Irkuts niin ajattelin että pysähdytään sitten "seuraavalla kerralla" paremmalla ajalla.
Viimeksi muokannut SamiV, Su Touko 29, 2011 12:25 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Jonkin verran ennen Irkutsia oli iso jono autoja ja lähdin pikkuhiljaa lanespittaamaan ja ajamaan eteenpäin. Pääsin lähes joukon kärkeen joka oli pysähtyneenä junaradalle. Menossa oli jonkinlainen radan kunnnostyö ja näytti miliisi viittovan minulle että mene tiensivuun. Laitoin pyöräni yhden asuntoauton perään ja aloin odottelemaan radan aukaisua. Juttelin samalla parin jonossa lähelläni olevan venäläisen kanssa parhaan kykyni mukaan reisustani ym ja kulutin aikaa.
Muu porukkammekin valui pienen odottelun jälkeen ja he painuivat pienen juttelun jälkeen jonon kärjille miliisistä huolimatta. Vähän aikaa odoteltuaan heitä selkeästi alkoi polttaa odottaminen ja ratatyöntekijöiden avustuksella he kokosivat pienen sillan radan yli ja ajoivat pyöränsä kerääntyneen väkijoukon avustuksella radan yli.
Seurasin itse perässä vaikkakin miliisit huitoivat että mitä teen ja totesin radan yli painavia poikia näyttäen että he ovat minun kavereita. No päästivät sitten menemään kun totesivat että radan ylitys oli jo tapahtumassa.
Muu porukkammekin valui pienen odottelun jälkeen ja he painuivat pienen juttelun jälkeen jonon kärjille miliisistä huolimatta. Vähän aikaa odoteltuaan heitä selkeästi alkoi polttaa odottaminen ja ratatyöntekijöiden avustuksella he kokosivat pienen sillan radan yli ja ajoivat pyöränsä kerääntyneen väkijoukon avustuksella radan yli.
Seurasin itse perässä vaikkakin miliisit huitoivat että mitä teen ja totesin radan yli painavia poikia näyttäen että he ovat minun kavereita. No päästivät sitten menemään kun totesivat että radan ylitys oli jo tapahtumassa.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Kun ajoimme kohti Irkutsia ja teimme muutamia vuorien ylityksiä (tie nousi varmaan yli kahden kilometrin korkeuteen) huomasin kun edellä ajavan Paulin bemari sammui ja pysähdyin katsomaan mikä on vikana. Ilmeisesti sivujalan tuen anturi temppuili ja sitä hieman rassaamalla BMW taas hyrähti käyntiin sammuakseen vähän ajan päästä uudestaan. Tätä tapahtui joitakin kertoja ja edellä ajavat Simon ja Tuomas vetäisivät hyvän etumatkan jota sitten lähdimme kuromaan umpeen. Saimme heidän näkyville kun pikkuisen ennen Irkutsin kaupunkia mutta pojat päästivät sinkki kireällä joten kun ensimmäiset ruuhkat alkoivat katosivat he taas näkyvistä. Kiroilin taas aika voimakkaasti kypärässäni. Irkutskaan ei ollut pieni kaupunki ja sieltä porukan löytäminen ei ole välttämättä helppo homma kun hajaannutaan sinne sopivasti.
Olimme sopineet että me suomalaiset menemme Baikonur-pyöräkerhon majoitukseen ja koetin katsella tästä jotain vinkkejä tai pyöräilijöitä joita kysyä paikasta. Vähän aikaa kun olimme ajaneet Paulin kanssa huomasinkin pikkuisen japanilaisen kustomin edellämme. Jouduin hieman lanesplittaileemaan jotta sain pyörän kiinni ja viitoin sen kuskille että pysähtyisi läheseen risteykseen.
Kaverus puhui muutaman sanan englantia ja minä muutaman sanan venäjää. Pikkuhiljaa alkoi selvitä minne halusimme mennä mutta ongelmana oli se että majoitus oli suljettu vähän aiemmin eikä ollut enää toiminnassa. Vaihtoehtona olisi majoittua hänen jonkun tuttavan talossa tai sitten jossain halvassa hotellissa. Tuomas myös otti yhteyttä meihin puhelimella ja kyseli missä olemme. He olivat ajaneet vielä eteenpäin keskustaan ja Simon oli kuulema juuri lähdössä sopimaansa tapaamispaikkaan couchsuring-majoitukseen. Koetimme saada Tuomaksen sijaintia selville jotta tapaamanne pyöräilijä osaisi viedä meidät sinne. Kuulema he olivat jonkun ison sillan jälkeisessä liikenneympyrässä. No lähdimme ajamalla etsimään heitä ja kohta Tuomas löytyikin yksinään. Simon oli jo kerinnyt lähteä ja pikaisen mietinnän jälkeen totesimme että jatkamme matkaa ulos kaupungista ja majoitumme teltassa.
Olimme sopineet että me suomalaiset menemme Baikonur-pyöräkerhon majoitukseen ja koetin katsella tästä jotain vinkkejä tai pyöräilijöitä joita kysyä paikasta. Vähän aikaa kun olimme ajaneet Paulin kanssa huomasinkin pikkuisen japanilaisen kustomin edellämme. Jouduin hieman lanesplittaileemaan jotta sain pyörän kiinni ja viitoin sen kuskille että pysähtyisi läheseen risteykseen.
Kaverus puhui muutaman sanan englantia ja minä muutaman sanan venäjää. Pikkuhiljaa alkoi selvitä minne halusimme mennä mutta ongelmana oli se että majoitus oli suljettu vähän aiemmin eikä ollut enää toiminnassa. Vaihtoehtona olisi majoittua hänen jonkun tuttavan talossa tai sitten jossain halvassa hotellissa. Tuomas myös otti yhteyttä meihin puhelimella ja kyseli missä olemme. He olivat ajaneet vielä eteenpäin keskustaan ja Simon oli kuulema juuri lähdössä sopimaansa tapaamispaikkaan couchsuring-majoitukseen. Koetimme saada Tuomaksen sijaintia selville jotta tapaamanne pyöräilijä osaisi viedä meidät sinne. Kuulema he olivat jonkun ison sillan jälkeisessä liikenneympyrässä. No lähdimme ajamalla etsimään heitä ja kohta Tuomas löytyikin yksinään. Simon oli jo kerinnyt lähteä ja pikaisen mietinnän jälkeen totesimme että jatkamme matkaa ulos kaupungista ja majoitumme teltassa.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Tapaamamme venäläinen pyöräilijä opasti meidät vielä Irktusin ulosmenotielle ja lähdimme nyt painelemaan pimenevässä illassa hyvää ja leveää asfalttia kohti länttä ja Suomea. Pari tuntia ajettuamme aloimme etsimään majoituspaikkaa. Yksi suhteellisen hyvä löytyi sähkölinjojen alta joka olisi kelvannut Tuomakselle ja Paulille. Itse en kuitenkaan suostunut majoittumaan korkeajännitelinjojen alla varsinkin kun illassa ja maassa tuntui olevan kosteutta.
No jatkoimme matkaa taas ja ilta alkoi olla jo pitkällä kun sopivan näköistä peltoa löytyi josta aloimme metsäsaarekkeiden välistä etsimään majoituspaikkaa. Jossain vaiheessa huomasin että ajoin peltojen välissä kohti hyvännäköistä majoituspaikkaa yksin. Pysäytin pyörän kuivalle ja tasaisessa mäntykaistaleelle ja katsoin kuinka kahdet pyöränvalot heijastuivat parinsadan metrin päässä parin pellon ja metsäkaistaleen takaa. Kävelin poikien luokse ja ihmettelin että minkä takia he kääntyivät ja tulivat tänne. Ilmoitin että en itse vaihda enää paikkaa vaan nukkukaa missä haluatte ja painelin pystyttämään omaa teltaani.
Laitoin teltan pystyyn ja painuin sen sisälle samantien suojaan sateelta joka alkoi juuri kun sain teltan pystyyn. Nyt alkoi kotimatka ja päämääränä olisi taas kotosuomi.
No jatkoimme matkaa taas ja ilta alkoi olla jo pitkällä kun sopivan näköistä peltoa löytyi josta aloimme metsäsaarekkeiden välistä etsimään majoituspaikkaa. Jossain vaiheessa huomasin että ajoin peltojen välissä kohti hyvännäköistä majoituspaikkaa yksin. Pysäytin pyörän kuivalle ja tasaisessa mäntykaistaleelle ja katsoin kuinka kahdet pyöränvalot heijastuivat parinsadan metrin päässä parin pellon ja metsäkaistaleen takaa. Kävelin poikien luokse ja ihmettelin että minkä takia he kääntyivät ja tulivat tänne. Ilmoitin että en itse vaihda enää paikkaa vaan nukkukaa missä haluatte ja painelin pystyttämään omaa teltaani.
Laitoin teltan pystyyn ja painuin sen sisälle samantien suojaan sateelta joka alkoi juuri kun sain teltan pystyyn. Nyt alkoi kotimatka ja päämääränä olisi taas kotosuomi.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
Kotimatka alkaa 6.8 ja porukkamme hajoaa
Heräsin aamulla taas hyvissä ajoin ja puin varusteet päälle ja lähdin katsomaan ovatko Tuomas ja Pauli jo heräillä. Ajettelin kokeilla vähän poikien unenlahjoja ja räpläsin Paulin pyörää ja siinä olevia varusteita aiheuttaen vähän ääniä. Teltoista alkoikin kohta kuulua töminää ja Pauli työnsi päänsä ulos teltasta. Sovimme että pakkailen itse tavarat ja menen odottamaan lähellä olevalle huoltoasemalle heitä.
Huoltoasemalta löysin rengaskorjaamon jossa sain pyörän renkaisiin lisää ilmaa. Olin Mongoliaan laskenut renkaista jonkin verran paineita ja nyt olisi taas edessä asfalttia joten paineet voivat olla taas "normaalit" Jonkin aikaa odoteltuni soitin Tuomakselle ja sovimme että lähden ajamaan ja pojat kyllä ottavat minut kiinni kun tykkäsin ajalla vähän hiljasempaa vauhtia (eli noin 90 km/h) joka on sallittu nopeusrajoitus. Lähdin ajamaan siis yksin ja noin reilun puolen päivän aikoihin ihmettelin kun poikia ei vielä näkynyt. Katsoin kännykkääni ja Tuomakselta oli saapnut tekstiviesti että Paulin pyörä ei käynnistynyt. Soitin heille ja he olivat koettaneet hinailla ja käynnistää Bemaria mutta eivät olleet saaneet sitä käyntiin ja he olivat jo soittaneet Suomeen vakuutusyhtiöön josta oli SPOT:n avulla katsottu heidän sijanti ja järjestetty hinausauto paikalle. Pojat suunnittelivat että Paulin pyörä laitetaan rahtina Suomeen ja Pauli lentää itse perässä jos sitä ei saada korjattua Irkutsissa.
Sovimme että minun on enää turha kääntyä takaisin koska en kuitenkaan voisi enää mitään tehdä paikanpäällä joten jos he saavat pyörän kuntoon niin he saavat minut kiinni jos saavat. Minä jatkaisin Suomeen ja pitäisimme yhteyksiä mitä tapahtuu reissun aikana. Lähdin siis nyt yksin ajamaan kotia päin. Illalla sain Tuomakselta viestin että he olivat vihdoin saaneet pyörän toimimaan. BMW:n akku oli ollut täysin kuiva ja kuin he olivat lisänneet siihen vettä oli se lähtenyt käyntiin taas normaalisti. No pojat olivatk kuitenkin perässäni lähes 800 km joten tuskin he saisivat minua enää kiinni ajamalla eikä minun kannattaisi odotella päivää paikallaan.
Heräsin aamulla taas hyvissä ajoin ja puin varusteet päälle ja lähdin katsomaan ovatko Tuomas ja Pauli jo heräillä. Ajettelin kokeilla vähän poikien unenlahjoja ja räpläsin Paulin pyörää ja siinä olevia varusteita aiheuttaen vähän ääniä. Teltoista alkoikin kohta kuulua töminää ja Pauli työnsi päänsä ulos teltasta. Sovimme että pakkailen itse tavarat ja menen odottamaan lähellä olevalle huoltoasemalle heitä.
Huoltoasemalta löysin rengaskorjaamon jossa sain pyörän renkaisiin lisää ilmaa. Olin Mongoliaan laskenut renkaista jonkin verran paineita ja nyt olisi taas edessä asfalttia joten paineet voivat olla taas "normaalit" Jonkin aikaa odoteltuni soitin Tuomakselle ja sovimme että lähden ajamaan ja pojat kyllä ottavat minut kiinni kun tykkäsin ajalla vähän hiljasempaa vauhtia (eli noin 90 km/h) joka on sallittu nopeusrajoitus. Lähdin ajamaan siis yksin ja noin reilun puolen päivän aikoihin ihmettelin kun poikia ei vielä näkynyt. Katsoin kännykkääni ja Tuomakselta oli saapnut tekstiviesti että Paulin pyörä ei käynnistynyt. Soitin heille ja he olivat koettaneet hinailla ja käynnistää Bemaria mutta eivät olleet saaneet sitä käyntiin ja he olivat jo soittaneet Suomeen vakuutusyhtiöön josta oli SPOT:n avulla katsottu heidän sijanti ja järjestetty hinausauto paikalle. Pojat suunnittelivat että Paulin pyörä laitetaan rahtina Suomeen ja Pauli lentää itse perässä jos sitä ei saada korjattua Irkutsissa.
Sovimme että minun on enää turha kääntyä takaisin koska en kuitenkaan voisi enää mitään tehdä paikanpäällä joten jos he saavat pyörän kuntoon niin he saavat minut kiinni jos saavat. Minä jatkaisin Suomeen ja pitäisimme yhteyksiä mitä tapahtuu reissun aikana. Lähdin siis nyt yksin ajamaan kotia päin. Illalla sain Tuomakselta viestin että he olivat vihdoin saaneet pyörän toimimaan. BMW:n akku oli ollut täysin kuiva ja kuin he olivat lisänneet siihen vettä oli se lähtenyt käyntiin taas normaalisti. No pojat olivatk kuitenkin perässäni lähes 800 km joten tuskin he saisivat minua enää kiinni ajamalla eikä minun kannattaisi odotella päivää paikallaan.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
7.8.2010-12.8.2010 Kotimatka
Jäljellä olevasta kotimatkasta minulla ei ole enää kuvia kun kamerastani loppuivat akut jo Mongoliassa eikä niitä saanut enää ladattua. Koska edessä oli yksi tie jota ajaa en myöskään valtosaa matkasta pitänyt OziExploreria päällä joten ajettu reitti ei tallentunut kuin joiltakin osin karttapohjaan varsinkaan kun minulla ei ollut Ozissa karttaa joka kattaisi välin Baikal-Venäjän länsi-osa. Kerronkin muutamista tapahtumista paluumatkan aikana ajettujen reittien sijasta.
Venäjäläiseltä rekkakuskilta saamani karttakirja
Jossain Novosibirskin lähistöllä vuoristossa ollessani ja ajessani majoitun rekkahotelliin/parkkiin. Venäjällä on paljon näitä rekkakuskeille tarkoitettuja majoittumispaikkoja pääteiden varsilla. Majoiuttumisrakennuksessa on yleensä muutamia huoneita, suihku, pieni kahvio ja iso kenttä rekoille. Siinä ruokalassa syödessäni aloin keskustelemaan viereisessä pöydässä olevan rekkakuskin kanssa ja kyselin parasta ajoreittiä Suomeen. Hän mietti vähän ja kertoi reitin jota kannattaisi ajaa. Valittelin hänelle että kartat tuntuivat olevan hankalia ostaa. Mistään huoltoasemilta ei niitä tuntunut löytyvän.
Rekkakuski teki jo lähtöä ruokalasta muutaman oluen kanssa ja hän sitten ovelta sanoi että kun olen syönyt tule hänen autoonsa. Hänellä on siellä kartta josta hän voi näyttää mitä reittiä pitää ajaa. Hän vielä näytti autonsa ja sovin että tulen käväisemään kohta kun olen saanut syötyä. Itsekin muutamalla oluella varustautuneena lähdin sitten rekan ohjaamoon jossa kuski kaivoi Venäjän Atlas 2009 tiekartastokirjan ja näytti minulle reitin siitä. Selaisin kirjaa vielä vähän ja annoin sitten sen kuskille takaisin. Hän puisteli päätään ja totesi että "ei ei. Tarvitset sitä enemmän kuin minä" eikä suostunut enää ottamaan kirjaa takaisin. Kiittelin kovasti tästä ystävällisyydestä ja juttelimme vielä vähän aikaa ohjaamossa ennenkuin lähdin nukkumaan huoneeseeni.
Jäljellä olevasta kotimatkasta minulla ei ole enää kuvia kun kamerastani loppuivat akut jo Mongoliassa eikä niitä saanut enää ladattua. Koska edessä oli yksi tie jota ajaa en myöskään valtosaa matkasta pitänyt OziExploreria päällä joten ajettu reitti ei tallentunut kuin joiltakin osin karttapohjaan varsinkaan kun minulla ei ollut Ozissa karttaa joka kattaisi välin Baikal-Venäjän länsi-osa. Kerronkin muutamista tapahtumista paluumatkan aikana ajettujen reittien sijasta.
Venäjäläiseltä rekkakuskilta saamani karttakirja
Jossain Novosibirskin lähistöllä vuoristossa ollessani ja ajessani majoitun rekkahotelliin/parkkiin. Venäjällä on paljon näitä rekkakuskeille tarkoitettuja majoittumispaikkoja pääteiden varsilla. Majoiuttumisrakennuksessa on yleensä muutamia huoneita, suihku, pieni kahvio ja iso kenttä rekoille. Siinä ruokalassa syödessäni aloin keskustelemaan viereisessä pöydässä olevan rekkakuskin kanssa ja kyselin parasta ajoreittiä Suomeen. Hän mietti vähän ja kertoi reitin jota kannattaisi ajaa. Valittelin hänelle että kartat tuntuivat olevan hankalia ostaa. Mistään huoltoasemilta ei niitä tuntunut löytyvän.
Rekkakuski teki jo lähtöä ruokalasta muutaman oluen kanssa ja hän sitten ovelta sanoi että kun olen syönyt tule hänen autoonsa. Hänellä on siellä kartta josta hän voi näyttää mitä reittiä pitää ajaa. Hän vielä näytti autonsa ja sovin että tulen käväisemään kohta kun olen saanut syötyä. Itsekin muutamalla oluella varustautuneena lähdin sitten rekan ohjaamoon jossa kuski kaivoi Venäjän Atlas 2009 tiekartastokirjan ja näytti minulle reitin siitä. Selaisin kirjaa vielä vähän ja annoin sitten sen kuskille takaisin. Hän puisteli päätään ja totesi että "ei ei. Tarvitset sitä enemmän kuin minä" eikä suostunut enää ottamaan kirjaa takaisin. Kiittelin kovasti tästä ystävällisyydestä ja juttelimme vielä vähän aikaa ohjaamossa ennenkuin lähdin nukkumaan huoneeseeni.
Re: Motolla Mongoliaan ja takaisin: Yksi reissutarina kesältä
7.8.2010-12.8.2010 Kotimatka
Jäljellä olevasta kotimatkasta minulla ei ole enää kuvia kun kamerastani loppuivat akut jo Mongoliassa eikä niitä saanut enää ladattua. Koska edessä oli yksi tie jota ajaa en myöskään valtosaa matkasta pitänyt OziExploreria päällä joten ajettu reitti ei tallentunut kuin joiltakin osin karttapohjaan varsinkaan kun minulla ei ollut Ozissa karttaa joka kattaisi välin Baikal-Venäjän länsi-osa. Kerronkin muutamista tapahtumista paluumatkan aikana ajettujen reittien sijasta.
Venäjäläiseltä rekkakuskilta saamani karttakirja
Jossain Novosibirskin lähistöllä vuoristossa ollessani ja ajessani majoitun rekkahotelliin/parkkiin. Venäjällä on paljon näitä rekkakuskeille tarkoitettuja majoittumispaikkoja pääteiden varsilla. Majoiuttumisrakennuksessa on yleensä muutamia huoneita, suihku, pieni kahvio ja iso kenttä rekoille. Siinä ruokalassa syödessäni aloin keskustelemaan viereisessä pöydässä olevan rekkakuskin kanssa ja kyselin parasta ajoreittiä Suomeen. Hän mietti vähän ja kertoi reitin jota kannattaisi ajaa. Valittelin hänelle että kartat tuntuivat olevan hankalia ostaa. Mistään huoltoasemilta ei niitä tuntunut löytyvän.
Rekkakuski teki jo lähtöä ruokalasta muutaman oluen kanssa ja hän sitten ovelta sanoi että kun olen syönyt tule hänen autoonsa. Hänellä on siellä kartta josta hän voi näyttää mitä reittiä pitää ajaa. Hän vielä näytti autonsa ja sovin että tulen käväisemään kohta kun olen saanut syötyä. Itsekin muutamalla oluella varustautuneena lähdin sitten rekan ohjaamoon jossa kuski kaivoi Venäjän Atlas 2009 tiekartastokirjan ja näytti minulle reitin siitä. Selaisin kirjaa vielä vähän ja annoin sitten sen kuskille takaisin. Hän puisteli päätään ja totesi että "ei ei. Tarvitset sitä enemmän kuin minä" eikä suostunut enää ottamaan kirjaa takaisin. Kiittelin kovasti tästä ystävällisyydestä ja juttelimme vielä vähän aikaa ohjaamossa ennenkuin lähdin nukkumaan huoneeseeni.
Jäljellä olevasta kotimatkasta minulla ei ole enää kuvia kun kamerastani loppuivat akut jo Mongoliassa eikä niitä saanut enää ladattua. Koska edessä oli yksi tie jota ajaa en myöskään valtosaa matkasta pitänyt OziExploreria päällä joten ajettu reitti ei tallentunut kuin joiltakin osin karttapohjaan varsinkaan kun minulla ei ollut Ozissa karttaa joka kattaisi välin Baikal-Venäjän länsi-osa. Kerronkin muutamista tapahtumista paluumatkan aikana ajettujen reittien sijasta.
Venäjäläiseltä rekkakuskilta saamani karttakirja
Jossain Novosibirskin lähistöllä vuoristossa ollessani ja ajessani majoitun rekkahotelliin/parkkiin. Venäjällä on paljon näitä rekkakuskeille tarkoitettuja majoittumispaikkoja pääteiden varsilla. Majoiuttumisrakennuksessa on yleensä muutamia huoneita, suihku, pieni kahvio ja iso kenttä rekoille. Siinä ruokalassa syödessäni aloin keskustelemaan viereisessä pöydässä olevan rekkakuskin kanssa ja kyselin parasta ajoreittiä Suomeen. Hän mietti vähän ja kertoi reitin jota kannattaisi ajaa. Valittelin hänelle että kartat tuntuivat olevan hankalia ostaa. Mistään huoltoasemilta ei niitä tuntunut löytyvän.
Rekkakuski teki jo lähtöä ruokalasta muutaman oluen kanssa ja hän sitten ovelta sanoi että kun olen syönyt tule hänen autoonsa. Hänellä on siellä kartta josta hän voi näyttää mitä reittiä pitää ajaa. Hän vielä näytti autonsa ja sovin että tulen käväisemään kohta kun olen saanut syötyä. Itsekin muutamalla oluella varustautuneena lähdin sitten rekan ohjaamoon jossa kuski kaivoi Venäjän Atlas 2009 tiekartastokirjan ja näytti minulle reitin siitä. Selaisin kirjaa vielä vähän ja annoin sitten sen kuskille takaisin. Hän puisteli päätään ja totesi että "ei ei. Tarvitset sitä enemmän kuin minä" eikä suostunut enää ottamaan kirjaa takaisin. Kiittelin kovasti tästä ystävällisyydestä ja juttelimme vielä vähän aikaa ohjaamossa ennenkuin lähdin nukkumaan huoneeseeni.